27. syyskuuta 2013

Pohjoismainen yhteistyö on tärkeää

Pohjoismainen yhteistyö on arvokasta, onhan meillä pitkä yhteinen kulttuuritausta. On tärkeää käydä yhteisiä keskusteluja ja kuulla muiden maiden kokemuksista ja ratkaisuista, joista voidaan ottaa opiksi.

Tämä viikko käynnistyikin Pohjoismaiden neuvoston kokouksella, joka pidettiin eksoottisesti Färsaarilla. Mielenkiintoista on, että Färsaaret kuuluvat Tanskalle, mutta ne eivät kuitenkaan kuulu EU:hun. Tällä hetkellä Färsaarten ja EU:n välillä onkin kiistaa sillin ja makrillin kalastuksesta.

PN:n hyvinvointivaliokunnassa käsiteltävinä teemoina oli muun muassa se miten sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus haja-asutusalueilla on järjestetty ja miten hyviä esimerkkejä ja kokemuksia voitaisiin hyödyntää myös muissa pohjoismaissa. Tämän aiheen käsittelyä jatketaan kun Pohjoismaiden neuvosto kokoontuu jälleen eduskunnan viikon mittaisen syysistuntotauon aikana lokakuun lopussa. Lisäksi valiokunnassa käsiteltiin sitä, miten nuorten syrjäytymiseen voitaisiin tarttua jo varhaisessa vaiheessa. Myös tämän aiheen tiimoilta etsitään hyväksi havaittuja esimerkkejä eri pohjoismaissa. Hyvinvointivaliokunta ehdottaakin ministerineuvostolle erityisen tietopankin perustamista näistä asioista

Torstaiksi saavuin jälleen eduskuntaan. Suullisella kyselytunnilla pääkysymyksenämme oli vanhustenhoito ja vanhuspalvelulain toteutuminen. Pääsin esittämään kysymykseni peruspalveluministeri Huoviselle, olipas hienoa saada puheenvuoro. Edellisestä kyselytunnin puheenvuorosta taitaakin olla jo vuosi!  Kysyin ministeriltä vanhusten syrjäytymisestä: olen saanut huolestuneita yhteydenottoja, miten pärjätä, kun elinkustannukset ja kotiin saatavat palvelut koko ajan kallistuvat?

Totesin, että nykyään puhutaan paljon nuorten syrjäytymisestä, mutta pitäisi puhua myös ikääntyneiden syrjäytymisestä ja sosiaalisesta turvattomuudesta. Useat ikääntyneet ihmiset käyttävät kotipalveluita kodissa asumisen mahdollistamiseksi. Kotipalvelu koostuu kodinhoitoavusta ja tukipalveluista, kuten vaikkapa ateria-, vaatehuolto-, kuljetus-, siivous-, saattaja- tai kauppapalveluista, mutta kustannusten nousun vuoksi monet tällaiset pienyrittäjät ovat joutuneet nostamaan palveluidensa hintoja. Myös elinkustannukset ovat viime vuosina nousseet, joten monet ikääntyneet kotona asuvat ihmiset ovatkin jo luopuneet tai luopumassa näiden tukipalveluiden käytöstä, sillä mahdolliset palvelusetelit eivät riitä kattamaan edellä mainittujen palveluiden kuluja.

Ministeri totesi, että kysymys on tärkeä ja että tosiaan myös vanhusten syrjäytymisestä tulisi puhua enemmän. Hän sanoi kuitenkin luottavansa vahvasti siihen, että vanhuspalvelulakia noudattamalla tilanne vielä paranee. Nähtäväksi jää ja melko huonolta näyttää, sillä ensi vuonna kuntien tehtävät taas vain lisääntyvät ja rahoitus vähenee…

Budjetin käsittely siirtyi tällä viikolla valiokuntiin ja varajäsenen ominaisuudessa osallistuin perjantaiaamuna lakivaliokunnan kokoukseen. Käsittelyssä oli ensi vuoden budjetista oikeusministeriön hallinnonala. Asiantuntijakuulemisesta syntyi paljon ajatuksia. Rahaa on vähän, joten on tehtävä tarkkoja valintoja sen suhteen mihin määrärahoja osoitetaan.

On käyty esimerkiksi paljon keskustelua siitä, ottaako Suomi ensi vuonna vastaan syyrialaispakolaisia ja jos, niin mistä rahat? Lisäkiintiön aiheuttamat kustannukset ovat noin 1,5 miljoonaa euroa vuodelle 2014.

Jos rahhoo ei oo, niin silloin pitää miettiä mistä raha otetaan. Kysymys on asioiden priorisoinneista: ensi vuonna valtion budjetissa on Suomessa paljusellien poistoon varattu 1,4 miljoona euroa. Joutuvathan vanhuksetkin tekemään usein tarpeensa portatiiveihin, eli niihin "siirrettäviin rollaattoripyttyihin", jotka hoitajat tyhjentävät sitten kun on aikaa…

Perjantaina jätin myös seitsemän talousarvioaloitetta vuoden 2014 budjettiin. Kaikki aloitteet koskettavat läheisesti Päijät-Hämeen seutua. Aloitteissa ehdotin lisämäärärahaa Hälvälän harjoitusalueen puhdistustöiden aloittamiseen, Lahden KesäMäsä tapahtumaan, Lahden ensi- ja turvakoti ry:n, Päijät-Hämeen omaishoitajat ja läheiset ry:n, Päijät-Hämeen näkövammaiset ry:n ja Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen toimintojen turvaamiseen sekä Vesijärven tilanteen parantamiseen. Lisäksi osallistuin Hämeen vaalipiirin kansanedustajien yhteisiin talousarvioaloitteisiin. Olin ensimmäisenä allekirjoittajana vaalipiirin yhteisessä aloitteessa, jossa ehdotettiin määrärahaa vuoden 2017 Lahden MM-kilpailuiden kisapaikan rakentamista varten.

20. syyskuuta 2013

Kataisen hallituksen arvot - välittävä ja menestyvä Suomi?

Viikko alkoi kiihkeätunnelmaisella Hollolan kunnanvaltuuston kokouksella maanantaina. Asialistalla oli kuntarakennelaki ja valtiovarainministeriön lausuntopyyntö Hollolan kunnan osallistumisesta erityiseen kuntajakoselvitykseen. Omassa puheenvuorossani korostin Hollolan kuntalaisten tahtoa säilyä itsenäisenä. Vasta kesäkuussa teimme luihin ja ytimiin menneitä kipeitä säästöpäätöksiä tavoitteena säilyttää Hollola itsenäisenä ja talous tasapainossa!

Vaikutti kuitenkin, että vimma kuntaliitosselvitykseen on talouden tasapainottamistoimien jälkeen vallannut osan valtuutetuista. Miksi? Hallitukselta ei ole tullut mitään uutta, jolla voisimme liittymisselvitystä perustella. Kuntalaiset ovat muutama vuosi sitten kantansa Hollolassa kertoneet.

Valtuuston äänestyksessä annettiin lopulta 29 jaa -ääntä ja 14 ei -ääntä. Näin ollen Hollolan kunta ei näe uuden erityisen kuntajakoselvityksen toteutukselle perusteita.

Maanantaina julkaistiin myös Hollolan historiateos IV ”Monikasvoinen Hollola - Maalaiskylistä jälkiteolliseen yhteiskuntaan 1939–2010”. Kuten tuon teoksen kirjoittaja Jarmo Peltolakin totesi: Mitä enemmän asukkaita, sitä enemmän haasteita palveluiden järjestämisessä!

Lähipalveluille ei saa käydä samoin kun yhteispalvelupisteelle on nyt käymässä! Asiakaspalvelu 2014 hanke on määritellyt, että asukkaiden etäisyys palvelupisteeseen jäisi pääsääntöisesti alle 40 km ja palveluverkon pisteet sijoittuisivat mahdollisuuksien mukaan paikkoihin, joissa muukin asiointi tai työssäkäynti suuntautuu.

Hollolassa on toiminut mm. Kelan ja poliisin yhteispalvelupiste 20 vuotta, mutta nyt se joutunee hallituksen uudistus toimissa lopetettavien listalle.

Eduskunnassa aloitettiin tämän viikon tiistaina vuoden 2014 talousarvion käsittely. Noin 1000-sivuinen räikeän keltainen budjettikirja julkaistiin maanantaina. Tuota opusta onkin tullut sitten kanniskeltua mukana läpi viikon. Tiistaina käsittely alkoi valtiovarainministeri Urpilaisen avaamalla yleiskeskustelulla, jota seurasi työ- ja elinkeinoministeriön sekä oikeusministeriön hallinnonalojen yksityiskohtaisempi käsittely. Istuntoa jatkettiin noin puoli kymmeneen asti illalla ja viimeisten joukossa pääsin pitämään oman varsinaisen puheenvuoroni.

Keskiviikkona budjetin käsittelyssä oli tauko, kun eduskunnassa juhlittiin 150-vuotista säännöllistä valtiopäivätoimintaa. Ohjelmaan kuului arvokas juhlaistunto sekä muuta ohjelmaa. Kiva yksityiskohta oli, kun tiistaina eduskunnan postissa oli mahdollista saada korttiin tai kirjeeseen ainutlaatuinen ”ensipäivän” leima. Sattuikin sopivasti, sillä vieraanani kävi mukava joukkio Lahdesta ja kaikki saivat lähettää eduskunnasta kortin oikein ainutkertaisella postileimalla varustettuna.

Kirjalliseen kysymykseen ministerin on pakko vastata

Osallistuin tiistaina debattiin ja pääsinkin kysymään työministeri Ihalaiselta työosuuskunnista. Olen saanut erityisesti Päijät-Hämeestä viestiä, että TE-toimiston käytännöt työosuuskuntalaisten työttömyysturvasta ovat ministeriön viime vuoden lopussa antaman ohjeistuksen myötä muuttuneet ja eroavat tällä hetkellä toisistaan. Työosuuskunnat ovat aikaisemmin toimineet työttömille hyvänä väylänä kohti työllistymistä, ja niiden kautta onkin onnistuttu luomaan työpaikkoja. Osuuskunnassa työtön on voinut aikaisemmin kokeilla yrittämistä säilyttäen silti palkansaajan aseman, jolloin työttömyysturva pienenee itse ansaittua euroa kohden, mutta ei lopu kokonaan, kuten käy, jos henkilö määritellään yrittäjäksi.

Kysyin ministeriltä, voiko työtön edelleen tehdä työtä osuuskunnan kautta ilman, että asema palkansaajana vaarantuu ja oikeus työttömyysturvaan silti säilyy, ja miten varmistetaan, ettei TE-toimistoissa tulkita lakia ja ministeriön ohjeistusta eri tavoin, jolloin kansalaiset joutuvat eriarvoiseen asemaan. Vastausta en valitettavasti sillä kertaa saanut, mutta onneksi kysymyksen voi jättää myös kirjallisena ja siihen ministeri ei voi jättää vastaamatta. Jätin työosuuskunnista kirjallisen kysymyksen eduskunnassa perjantaina.


Kreikalle 78 miljoonaa kahden vuoden aikana

Budjettikirjasta löytyy kohta 28.01.69 "Suomen Pankin eräiden sijoitustuottojen siirto Kreikan valtiolle". Viime syksynä tuo summa oli 400 000 euroa, tämän kevään lisäbudjetissa noin 42 miljoonaa euroa ja ensi vuonna 35 miljoonaa euroa. Yhteensä Kreikan valtiolle maksetaan siis jo lähes 78 miljoonaa euroa kahden vuoden aikana. Samassa ajassa omaishoitajille tarjotaan kuntien valtionosuuksien yhteydessä 20 miljoonaa. Summaa ei edes voida korvamerkitä niin, että kaikkien kuntien olisi se pakko omaishoitajien palveluihin suunnata. Aikamoista arvopeliä tuo hallituksen politiikka…

Hallitusohjelman ensimmäinen lause on: "Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on välittävä ja menestyvä Suomi." Menestystä ei juurikaan ole ollut havaittavissa, sen me olemme havainneet päivittäisiä irtisanomisilmoituksia lukiessamme. Entä sitten välittävä Suomi?

Torstaina pääsinkin kysymään asiasta pääministeriltä. Toin esille jälleen kerran, että omaishoito on inhimillisin ja valtiolle kustannustehokkain hoitomuoto, mutta sitä ei edelleenkään arvosteta tarpeeksi. Kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmistellut työryhmä on arvioinut, että omaishoitajien tekemä hoitotyö säästää kuntien menoja noin 1,1 miljardia euroa. Omaishoitajat siis tukevat työllään valtiontaloutta.

Budjettikirjan mukaan omaishoidontuen saajia on ensi vuonna 4000 enemmän. Kysyinkin Kataiselta, miksi budjettikirjassa ei ole omaishoitajille omaa korvamerkittyä kohtaa, mutta sieltä löytyy kohta, jossa kerrotaan Suomen maksamista rahoista Kreikalle? Katainen ei kommentoinut.

Pohjoismaiden neuvosto kokoontuu Färsaarilla

Eduskunta jatkaa budjetin käsittelyä vielä ensi tiistaina. Sen jälkeen esitys siirtyy valiokuntiin ja palaa jälleen täysistuntoon joulukuussa. Omalta osaltani budjettipuheet on kuitenkin tämän perjantain ja puolustusministeri Haglundin hiillostamisen jälkeen pidetty, sillä pohjoismaiden neuvosto kokoustaa ensi viikolla Färsaarilla ja matka alkaa jo sunnuntaina.

13. syyskuuta 2013

Yritysuutisia ja pohjoismaista talouspolitiikkaa


Miten estetään yritysverojen valuminen ulkomaille?

Torstaina Suomen yritysmaailmasta kuului huonoja uutisia. Kaleva nimittäin uutisoi, että Nordea Pankki siirsi konsernin järjestelyillä Suomen riskejä viime joulukuussa 24 miljardin arvosta Ruotsiin Nordea Bank Ab:lle. Nordea onnistui näin pienentämään pankkiverotaakkaansa 30 miljoonalla eurolla.

Valitettavasti toimenpide vaikuttaa pankkiveron lisäksi myös Nordean maksaman yhteisöveron määrään. Nordea Pankki Suomi maksaa riskien siirrosta sisaryhtiölleen korvauksen. Tämä takauspalkkio pienentää jatkossa pankin tulosta ja sitä kautta Nordean maksettavaksi jäävää yhteisöveroa Suomessa. Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroosin mukaan Nordean järjestely voi kokonaisuudessaan pienentää yritysverojen kertymää Suomessa 150 miljoonalla eurolla. Nordean Suomen maajohtaja Ari Kaper oli Kalevan artikkelin mukaan myös myöntänyt, että järjestelyllä on merkittävä vaikutus veroihin. Nordea oli vuonna 2011 Suomen suurin yhteisöveron maksaja 126 miljoonan euron verran, joten tämä huolestuttaa.

Suomen valtiohan ei suoraan omista Nordeaa. Suomalainen Sampo Oyj kuitenkin omistaa 21,4 % Nordeasta ja Solidium Oy, joka on Suomen valtion omistama sijoitusyhtiö, puolestaan omistaa Sampo Oyj:stä 14 prosenttia. Eli välillisesti Suomen valtio omistaa myös Nordeaa.

Eduskunnan kyselytunnilla torstaina aiheena oli valtion omistajaohjaus ja mietin, että vaikka Suomi ei suoranaisesti omista Nordeaa, niin olisiko se Sampo- ja Solidium-kytkösten kautta voinut jollain tavalla vaikuttaa yhtiön toimiin ja olikohan omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala täysin valveilla tämän asian suhteen? En saanut kyselytunnilla asiassa puheenvuoroa, mutta jätin heti istunnon jälkeen aiheesta kirjallisen kysymyksen. Halusin kysyä ministeriltä, olisiko Nordean päätökseen pystytty Solidiumin Sampo omistusten kautta vaikuttamaan ja tehtiinkö tilanteessa kaikki voitava näiden tärkeiden veroeurojen pitämiseksi Suomessa? Tärkeää on myös pohtia, miten tällaiset tilanteet voitaisiin jatkossa estää ja varmistaa ettei niin enää tapahdu. Yhteisöverot eivät saa karata Suomesta pois!

Onko eurolle vaihtoehtoja?

Perjantaina puolueryhmäni Pohjoismaiden neuvostossa eli Nordisk frihed, suomeksi Vapaa Pohjola -ryhmä, järjesti asiantuntijaseminaarin, jossa pohdittiin Pohjoismaista talouspolitiikkaa, euroalueen tulevaisuutta ja Suomen vaihtoehtoja, mikäli euroalue ei kriisistään selviydy. Asiantuntijoita seminaarissa oli mukana laajasti MEP:eistä suomalaisiin taloustieteilijöihin.

Seminaarin kieli oli englanti ja itselleni tilanne oli siinä mielessä ihan uusi, että en ole paneelikeskustelua koskaan vetänyt edes suomeksi ja nyt se tuli hoidettua englanniksi! Panelisteina ja tilaisuuden asiantuntijoina olivat Perussuomalainen MEP Sampo Terho, Tanskan parlamentin jäsen Pia Adelsteen, Pellervon taloustutkimuksen Pasi Holm, talousasiantuntija Heikki Koskenkylä, Michael Greaves EU-parlamentin EFD ryhmästä sekä Stefan Törnqvist Helmet Capitalista.

Törnqvist yritti omassa puheenvuorossaan ennustaa tulevaisuutta kymmenen vuoden päähän. Minkälainen on Suomen ja Pohjoismaiden talouspolitiikka vuonna 2023? Onko Pohjoismailla kenties yhteinen valuutta vai onko euro selviytynyt pahimman yli?

Törnqvist totesi että vaikkei euroaluetta ole pidetty kovin optimaalisena talousalueena, ei sellainen ole myöskään Pohjoismaat. Vaikka jaammekin samanlaisen historian ja arvopohjan, on Pohjoismailla merkittäviä eroavaisuuksia, kuten esimerkiksi kuuluminen EU:hun tai NATO:on. Lisäksi yhdeksi varmaksi riidanaiheeksi tulisi se, että mikä ja kenen valuuttaa otettaisiin käyttöön. Yhteistä kieltäkin on skandinaavisista kielistä vaikea löytää.

Kysymykseen siitä, miten eurosta voisi vielä tulla hyvä valuutta, Törnqvist kuten useat muutkin seminaarin asiantuntijat vastasivat sen vaativan fiskaaliunionia. Eli yhteistä talouspolitiikkaa, EU:n valtiovarainministeriä ja Brysselin entistä suurempaa budjettivaltaa. Suht yksimielisiä oltiin kuitenkin myös samalla siitä, että niin suureen yhdentymiseen talouspolitiikan osalta ei tällä hetkellä löydy poliittista tahtoa.

Voi myös olla, että joku maa joutuu vielä lähtemään eurosta. Onko se jokin kriisiytynyt heikko maa vai jokin hieman vahvempi, sitä on vaikea ennustaa eikä seurauksistakaan ole varmoja tietoja. Jos heikko maa lähtee, euro vahvistuu, mutta pysyvätkö muut maat silloin enää Saksan kilpailukyvyssä mukana? Jos joku vahva maa, kuten Saksa, lähtisi, ei euroa luultavasti enää sen jälkeen olisi. Suomen tai Itävallan kaltaisen maan lähtö ei välttämättä juurikaan euron kurssia heilauttaisi. Ennen sitä on luultavasti kuitenkin edessä vielä kriisitoimia, joilla kaikki maat yritetään pitää eurossa. Tullaanko yrittämään kriisimaiden pelastamista painamalla lisää rahaa, niin kuin EKP on luvannut tehdä jos siihen pisteeseen joudutaan? Vaikuttaako markkinoiden luottamukseen parin viikon päästä pidettävien Saksan vaalien tulos?

Jos euroalue hajoaa, on Suomelle todennäköisin vaihtoehto Törnqvistin mukaan oma kelluva valuutta. Se ei välttämättä olisi edes kovin huono vaihtoehto, vaan vahvistuisi pikku hiljaa.

Törnqvist kuitenkin päätti esityksensä toteamalla, että seuraavan kymmenen vuoden aikana EU-alueella ja euromaissa käydään 200 vaalit, joten lähes mitä tahansa voi tapahtua.

Ensimmäinen askel kohti EU:n tulevaisuutta tullaan näkemään jo ensi keväänä kun maat äänestävät edustajansa EU-parlamenttiin. Äänestämällä EU-vaaleissa voi vaikuttaa yhä enemmän myös Suomen tulevaisuuteen ja siihen säilytämmekö kovalla työllä hankkimamme itsenäisyyden jatkossakin vai tuleeko Bryssel sanelemaan sen, kuinka paljon ja keneltä veroja kerätään ja mihin varoja käytetään? Mihin kuuluu kansalaisten ääni enää silloin?

Syyskausi eduskunnassa on siis täydessä tohinassaan

Ensi viikolla alkaa ensi vuoden talousarvion käsittely. Keskustelua budjetista kestääkin sitten koko viikon ja vähän ylikin. Myöhemmin syksyllä paneudutaan yhden täysistunnon verran myös opposition varjobudjetteihin. Myös PS tulee tuolloin esittämään oman kattavan vaihtoehtonsa hallituksen esitykselle.

Oppositio aloitti myös yhteisen taistelun hallituksen suunnittelemaa kotihoidontuen leikkausta vastaan jättämällä aiheesta välikysymyksen. Hallituksen on vastattava siihen kymmenen päivän kuluessa.

Viikonloppu vierähtää PerusNaisten tapahtumassa Helsingissä Kampin narinkkatorilla, nähdään siellä!!

6. syyskuuta 2013

Syyskausi käyntiin Eduskunnassa – kotihoidontuen leikkaus puhuttaa

Eduskunnan syysistuntokausi käynnistyi keskiviikkona pääministerin ilmoituksella hallituksen rakenteellisista uudistuksista. Keskustelua hallituksen 18-sivuisesta rakennepoliittisesta ohjelmasta käytiin kolme tuntia, jonka jälkeen puhemies totesi, että vielä 50 puheenvuoroa jäi käyttämättä. Itsekään en saanut puheenvuoroa ja mietitytti taas, että onkohan tämä nyt ihan demokratian kaikkien ihanteiden mukaista kun niin suuri osa puhujista jäi kuulematta?

Hallituksen rakennemuutokset eivät sisältäneet vielä juurikaan konkreettisia esityksiä, vaan lähinnä suunnitelmia, jotka viedään vielä syksyn aikana ministeriöihin valmisteluun. Silti hallitus kovaan ääneen vaati oppositiolta konkretiaa omiin puheenvuoroihin. Perussuomalaiset ovat esittäneet oman vaihtoehtonsa kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi ja Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi jo keväällä kehysten käsittelyn yhteydessä ja tulemme jälleen tänä syksynä esittämään myös oman vaihtoehtobudjetin ensi vuodelle.

Yksi hallituksen rakennepoliittisen ohjelman puhuttavimmista muutoksista on muutos kotihoidontukeen. Keskiviikkoisen keskustelun lisäksi myös syyskauden ensimmäinen kyselytunti torstaina käytettiin aiheen käsittelyyn. Jälleen jäin yrityksestä huolimatta ilman puheenvuoroa.

Hallituksen kaavailemalla muutoksella kohdennetaan nykyinen kotihoidontuki puoliksi molemmille vanhemmille. Jos toinen vanhemmista ei hänelle kohdennettua vapaata pidä, perhe menettää sen. Muutosta on perusteltu muun muassa tasa-arvon lisäämisellä. Tähän mennessä kumpikin vanhemmista on yhtälailla voinut jäädä kotiin, mikäli perhe niin päättää.

Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin ainoastaan leikkaus. Kotihoidontuen puolittaminen tasa-arvon lisäämisperusteena on todella ontuva. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla olevan Euroopan tasa-arvoinstituutin kesäkuussa julkaiseman tiedon mukaan Suomi oli työelämäkysymyksissä Euroopan tasa-arvoisin maa. Työtä sen eteen on tietysti edelleen tehtävä, mutta ei kotihoidontuen puolittaminen ratkaise mitään. Uudistus ei tule parantamaan naisten asemaa työmarkkinoilla.

Toinen peruste uudistukselle on luonnollisesti säästöt ja suuremmat verotulot valtiolle. Tilastokeskuksen mukaan kokoaikaisen kuukausipalkkaisen miehen ansio yksityisellä sektorilla on noin 850 euroa kuukaudessa suurempi kuin naisilla. Kotihoidontuen puolittamisella hallitus haluaa ohjata isät kotiin ja pienempituloiset äidit komennetaan töihin. Miten ihmeessä tällä yhtälöllä saataisiin enemmän verotuloja?

Ja mikäli isät eivät kotiin jää ja naiset todella saataisiin aikaisemmin töihin, tarvittaisiin huomattavasti lisää päivähoitopaikkoja. Yksi päivähoitopaikka maksaa lähes 2 kertaa enemmän kuin se, että lasta hoidettaisiin kotona. Siirtääkö valtio siis vain kustannuksia jo nyt ylikuormitetuille kunnille? Useissa kunnissa päiväkodeissa on kosteusvauroita ja korjausinvestointeihin on tässä taloustilanteessa vaikea löytää varoja.

Uusi malli ei myöskään suosi yrittäjäperheitä ja ratkaisematta on myös yksinhuoltajien ja esimerkiksi isovanhempien asema uudistuksen jälkeen.

Lisäksi vaarana on naisten jääminen kotihoidontuen jälkeen muun sosiaaliturvan kuten työttömyyskorvauksien ja toimeentulotuen varaan, sillä paluu työmarkkinoille ei helpotu. Työmarkkinoille palaavien naisten työmahdollisuuksia tulisi muilla keinoin edistää, jotta voisimme todella puhua tasa-arvosta ja sen parantumisesta. Viime aikoina on keskusteltu paljon joustavasta hoitorahasta ja olisikin kestävämpää kehittää edelleen näitä jouston ja osa-aikatyön mahdollisuuksia työelämässä.

Päättääkö hallitus jatkossa sen, kuka perheessä leivän hankkii ja kuka sen pöytään kattaa? Herää kysymys, ohjaako tämän hallituksen päätöksentekoa ainoastaan raha? Mihin on unohtunut pieni ihminen?