29. marraskuuta 2012

Valtakunnallinen omaishoitajaviikko

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Sen kunniaksi järjestin eduskunnassa videoneuvottelun kansanedustajien ja neljän eri kaupungin omaishoitajien yhdistyksen kanssa. Neuvotteluun osallistui omaishoitajien edustajia Forssasta, Mikkelistä, Pieksämäeltä ja Porista. Paikalla oli yhdistysten työntekijöitä sekä omaishoitajia, jotka kertoivat kokemuksia omasta arjestaan. Eduskunnan päässä paikalla oli kuusi kansanedustajaa yli puoluerajojen.

Keskustelu oli antoisaa ja yhteinen tahtotila omaishoitajien aseman parantamiseen kyllä ainakin tuosta porukasta löytyi. Erityisen hyvänä pidettiin sitä, että omaishoitajat saavat äänensä kuuluville ja me kansanedustajat kannustimme eri alueiden omaishoitajia olemaan vielä aktiivisemmin yhteydessä myös kuntapäättäjiin, jotta asioita saataisiin paikallisella tasolla vietyä parempaan suuntaan.

Keskustelua herätti erityisesti määrärahojen riittämättömyys monissa kunnissa. Omaishoidon tuen maksaminen on kuntien vastuulla ja usein loppuvuodesta määrärahojen loppuessa, on helppo nipistää omaishoidontuista. Tällöin omaishoitajat, joilla oikeus tukeen olisi, voivat pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan ilman korvausta. Tämä tuntuu täysin käsittämättömältä siihen nähden, miten arvokasta työtä omaishoitajat yhteiskunnassamme tekevät. Lisäksi tällä hetkellä vain osa omaishoitajista ylipäätään saa tukea. Määrärahojen lisäksi myös tiedotusta tuen saantimahdollisuuksista sekä erilaisista vertaistukiryhmistä tulisi kunnissa ehdottomasti parantaa.

Omaishoitajien edustajien puheenvuoroista kävikin selkeästi ilmi, että omaishoitajat työskentelevät liian usein aivan uupumuksen rajoilla. Erityisen huolestuttavaa on se, että omaishoitajat eivät aina jaksa hakea apua itselleen. Tähän ongelmaan apua voisi tuoda säännölliset terveystarkastukset, joissa hoitajan omat sairaudet ja uupumus voitaisiin havaita ja niihin puuttua. Kunnilla pitäisi myös olla riittävät resurssit omaishoitoperheen seurantaan, sillä usein unohtuu, että koti on monelle sairaalasta kotiutuneelle se jatkohoitopaikka ja seurantaa edelleen tarvittaisiin.

Myös siitä olimme kaikkien neuvotteluun osallistuneiden kansanedustajien kanssa yhtä mieltä, että olisi jo aika siirtää omaishoidontuki Kelan piiriin, jolloin kaikki omaishoitajat saataisiin yhdenvertaiseen asemaan. Niin kauan kun tuen maksaminen säilyy kuntien vastuulla, vaihtelee sen määrä sekä tuen saannin kriteerit niin paljon, ettei yhdenvertaisuudesta kuntien välillä ole tietoakaan. Mahdollisuudet muutoksen toteuttamiseen ovat kuitenkin valitettavasti ajankohtaisia vasta seuraavalla vaalikaudella, koska tämän hallituksen ohjelmaan sitä ei ole kirjattu.

Riittävät määrärahat ja vapaapäivät turvattava


Myös omaishoitajien vapaapäivät puhuttivat videoneuvottelussa. Omaishoitajilla on oikeus lakisääteisiin vapaisiin, mutta usein ne jäävät pitämättä, kun riittävän hyvää sijaishoitoa ei ole kunnassa saatavilla. Pelkkä säilöönotto ei riitä, sillä kukapa haluaisi jättää omaisensa vapaapäivän ajaksi hoitoon, jonka tietää olevan laadutonta? Kuntien on panostettava lyhytaikaishoidon järjestämiseen, sillä omaishoitajien vapaapäivistä ja muusta oheistoiminnasta on huolehdittava, jotta heidän toimintakykynsä pysyy yllä. Kävi ilmi, että omaishoitajien vapaiden tuurauksissa eli lomitusmahdollisuuksissa voisi apua löytyä Perhehoitoliiton kautta. Tässä vaihtoehdossa valmennettu perhehoitaja voisi lomittaa kotona tai lyhytaikaisesti voisi ottaa myös omaan kotiinsa hoidettavaksi. Tämä onkin selvittämisen arvoinen asia.

Ensi vuodelle hallitus on varannut 10 miljoonan euron lisäyksen omaishoitajien tukipalvelujen parantamiseksi. Lisäys on sinällään myönteistä, mutta on muistettava, että samaan aikaan hallitus myös leikkaa valtionosuuksia, johon tuokin summa on tarkoitus lisätä.  Lisäksi valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä eli todellisuudessa kunnat voivat käyttää tuon lisämäärärahan itse parhaaksi katsomallansa tavalla eikä valtiolla ole mitään takuita siitä, että se todella kohdistuu omaishoitajien tukipalveluihin. Kuntapäättäjät ovatkin tässä asiassa siis avainasemassa.

Omaishoitajien työ on inhimillisintä hoivatyötä, jota tehdään rakkaudesta läheiseen. Omaishoito mahdollistaa monelle vanhukselle, vakavasti sairaalle tai vammautuneelle kotona asumisen, mikä kaikissa tilanteissa on tietenkin se paras vaihtoehto. Lisäksi omaishoito on yhteiskunnalle kustannustehokasta, mikä pitäisi myös muistaa kun säästösuunnitelmia kunnissa tehdään. Omaishoidontuki ei ole oikea kohde säästää.

23. marraskuuta 2012

Riitaisat neuvottelut EU:ssa


Euroopan unionissa on tällä hetkellä käynnissä useita tärkeitä talousneuvotteluja. Samaan aikaan väännetään EU:n ensi vuoden budjetista, EU:n rahoituskehyksistä vuosille 2014–2020 sekä Kreikan tilanteesta.

Suurin osa neuvonpidosta on päättynyt riitaisesti ja niistä käydään teräksen kovaa vääntöä myös tulevaisuudessa.

Euroryhmän valtiovarainministerit yrittivät tiistai-illasta alkaen päästä sopuun Kreikan seuraavan lainatukierän maksamisesta. Kokous päättyi erimielisyyksiin keskiviikkona aamuyöstä. Euroalueen pääministerit sen sijaan aloittivat torstaina neuvottelut monivuotisista rahoituskehyksistä, jotka päättyivät yön syventyessä niin ikään kesken.

Euromaiden päämiehet arvelevat monivuotisten rahoituskehysneuvotteluiden jatkuvan vielä pitkään, todennäköisesti ensi vuoden puolella jos sopua ei tänään synny. Ainakin Britannia on uhannut kaataa koko esityksen jos eivät saa tahtoaan, eli merkittävän suuria leikkauksia läpi. Myös Suomi ajaa leikkauksia budjettiin ja toivoa sopii, ettei Suomen oma maksuosuus ainakaan enää kasva. Jos kasvaa, niin hallituksen on haettava myös Suomelle jäsenmaksualennusta, jota moni muu nettomaksajamaa EU:ssa jo saa. Suomen pitää myös pitää huolta, ettei meille tärkeistä pohjoisten- ja syrjäseutujen tukirahoituksesta leikata.

Nämä EU:n riitaisat talousneuvottelut kertovat siitä, että taloudellisen solidaarisuuden aika on ohi ja useimmat jäsenmaat puolustavat nyt ensisijaisesti omia etujaan. Myös Suomen pitää nyt hylätä ” aina valmis”-partioasenne ja näytettävä mihin laumaansa puolustava Suomi-leijona pystyy.

Toivon, että ministereillämme on rohkeutta puolustaa Suomen kansan etuja, sillä meillä ei ole varaa hävitä näitä neuvotteluja.

Kreikan tilanne on arveluttava

Keskeytyneessä euroryhmän kokouksessa käsiteltiin Kreikan talouden toisen sopeutusohjelman toteutusta ja jatkoa sekä ohjelman toisen lainaerän maksamista. Tarkoituksena oli käydä läpi Kreikan velkakestävyyttä, maan pankkisektorin tilannetta ja Kreikan toimia tilanteensa vakauttamiseksi

Neuvotteluja jatketaan ensi viikon maanantaina. Urpilainen hakee uudet neuvotteluvaltuudet suuresta valiokunnasta tänään. Viime viikon kokouksessaan Suuri valiokunta hyväksyi äänin 16­-9 valtioneuvoston kannan euroryhmän kokoukseen. Vastaehdotuksissaan perussuomalaiset ja keskusta painottivat, että Kreikka ei ole täyttänyt sille sopeutusohjelmassa asetettuja ehtoja.

Joku tämän viikon Euroryhmänkokoukseen osallistuneista kertoi olevansa optimistinen ja toinen toiveikas siitä, että Kreikka halutaan edelleen pitää osana euroaluetta. Myös valtiovarainministeri Urpilainen on todennut olevansa optimistinen sovun löytämisen suhteen, vaikka jonkun kokouslähteen mukaan Suomi on neuvottelijoista hankalin. Ja hyvä niin.

Myös kokouksen puheenjohtaja, Jean-Claude Juncker totesi riitaisesti päättyneen kokouksen jälkeen, että tekniset kysymykset olivat niin vaikeita, että tarvitaan lisää laskelmia. Kuulostaa melko oudolta, että ensin pidetään kokous ja vasta siellä todetaan, että nyt tarvitaankin laskelmia. Kenellä on oikeat laskelmat? Käsittääkseni myös Suomessa valtiovarainministeriössä on taitava ja työlleen omistautunut virkamiesväestö. Mielenkiintoista nähdä, kuka tekee sellaiset laskelmat, että saa muut hyväksymään ne.

Joka tapauksessa kansalaiset alkavat olla kärsimättömiä, niin Kreikassa kuin Suomessakin. Tukipaketit menevät vain pankkiirien ja sijoittajien taskuihin samalla ja samaan aikaan kansalaisilta kiristyy vyö kummassakin maassa. Olemme huolissamme hyvinvoinnistamme. EU sen sijaan ei vaikuta olevan, sillä selkeästi kyseessä on enemmänkin huoli Euroopan Unionin poliittisen uskottavuuden pelastamisesta.

Yritin eiliselläkineduskunnan suullisella kyselytunnilla saada puheenvuoroa. Olisin kysynyt valtiovarainministeriltä, kuinka paljon tämä EU:n poliittisen uskottavuuden hintalapun vielä arvioidaan Suomen kansalaisille maksavan. Puheenvuoroa en saanut. Taaskaan!


1. marraskuuta 2012

Halvaantunut hallitus

Kunnallisvaalit on nyt käyty, sydämellinen kiitos kaikille äänestäjilleni luottamuksesta. Tällä viikolla eduskunnassa kokoontui Pohjoismaiden neuvosto ja ensi viikolla jatkuu taas eduskunnan syysistuntokausi. Tahti kiristyy jälleen loppuvuotta kohden kun käsittelyyn saadaan ensi vuoden talousarvio, kuntauudistus ja sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Alla hieman pohdintaa hallituksen toimintakyvystä tänä syksynä. Kolumni julkaistiin Itä-Hämeessä 29.10.

Hallitus on puolitoista vuotta uhonnut pelastavansa Euroopan erilaisilla tukipaketeilla ja vienyt Suomea yhä lähemmäksi EU:n liittovaltion päätösvaltaa. Hallituksen päätöksentekokyky on taidettu jo lähettää Brysseliin, sillä hallitus ei ole pystynyt kotimaassa tekemään päätöksiä muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksesta, vanhuspalvelulaista sen paremmin kuin kuntarakennelain uudistuksestakaan. Asioista, jotka vaikuttavat suomalaisten arkipäivään.
 
Eduskunnassa kuntauudistus ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen tulevaisuudessa ovat olleet syksyn kuumimmat puheenaiheet. Aiheista on viimeisten kuukausien sisällä jätetty jo kaksi välikysymystä. Ja miten toimii hallitus? Riitelee, kinastelee, viivyttelee ja siirtelee vastuuta. Hallituspuolueet ovat pelanneet omaa mediapeliään unohtaen, että perustavan laatuisia uudistuksia ei tehdä puolueiden kilpien kiillottamiseksi, vaan palveluiden järjestämisen turvaamiseksi.
 
Hallituksen pääpuolueet, Kokoomus ja SDP nostavat molemmat omia teemojaan esille, haluamatta löytää yhteisymmärrystä. Tämä on kansalaisten tilannetajun aliarvioimista. Vai miltä kuulostaa Yle-uutisten mukaan ministeri Urpilaisen kommentointi sote-uudistuksen aikataulusta, jossa hän toteaa, ettei vaalipäivä voi olla näin merkittävä ja kaikkien suomalaisten elämään vaikuttavan uudistuksen deadline. Katainen puolestaan kommentoi, että nyt tarvittaisiin halua tehdä päätöksiä, mutta samalla hän väistää vaatimukset, joiden mukaan pääministerin olisi otettava sote-uudistuksessa ohjat käsiinsä. Tuntuu siltä, että hallituspuolueissa on unohdettu se kansalainen, jonka vuoksi tätä työtä tehdään.
 
Sekä kunta- että sote-uudistuksen keskiössä tulisi olla yksilö, joka palveluita tarvitsee ja käyttää. Tutkimusten mukaan jopa 42 prosenttia kansalaisista pitää nykyistä palvelujen saatavuutta heikkona. Huolestuttavana tilannetta pitää peräti joka toinen kuntalainen. Terveyserojen kasvu yhteiskuntaluokkien välillä onkin hyvin huolestuttava ilmiö. Ei voi olla niin, että vain rikkaat ja hyväosaiset selviytyvät. Peruspalveluiden saatavuus tulee olla tasavertaista kaikille.
 
Kun hallitukselta kysytään, miksi se leikkaa esimerkiksi kuntien valtionosuuksista tai nostaa arvonlisäveroa, on vastaus aina sama: tässä heikossa taloustilanteessa kaikki yhteiskunnan alat joutuvat leikkurin alle ja kaikkien on kannettava vastuunsa. Samaista vastuuta hallitus kantaa kun se syytää rahoja EU:lle. Ensi kesänä Kroatia liittyy EU:n jäsenmaaksi. Suomalaisille veronmaksajille se maksaa 10 miljoonaa euroa vuodessa. Sillä rahalla olisi pidetty Heinolan Reumasairaala hengissä.