Eduskunta jäi tänään 21.12.2012 istuntotauolle ja vuoden 2013 valtiopäivät avataan 5. helmikuuta. Syksy on ollut melko rankka. Hallitus on tuonut esityksiään välillä niin kovalla tahdilla, että asioihin tutustuminen on vaatinut hyvin nopeaa sisäistämistä. Istunnoissa on välillä istuttu yömyöhään – eräänä yönä pidin istunnon toiseksi viimeisen puheenvuoron aamuyöllä kello 3:50. Kirjallisia kysymyksiä ja talousarvioaloitteita jätettiin myös. Lisäksi syksyllä käytiin vielä kuntavaalitkin. Maakuntaa tuli kierrettyä varsin laajasti ja tavattua paljon ihmisiä. Aikapulan vuoksi kaikkiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin en ehtinyt. Se onkin yksi tämän työn vaikeus, että samaan aikaan on useita tapahtumia tai kokouksia, joissa pitäisi tai haluaisi olla läsnä.

Elokuun jälkeen ei juuri vapaata iltaa tai viikonloppua ole ollut. Eduskunnan syksyn istuntotauon aikana kokoontui Pohjoismaiden Neuvosto Helsingissä ja se viikko tehtiin tiivistä pohjoismaista yhteistyötä. Kokoukseen osallistuivat vain ne kansanedustajat, jotka kuuluvat PN:n valiokuntiin. Itse kuulun hyvinvointivaliokuntaan.

Istuntotauko antaakin nyt kansanedustajille mahdollisuuden hengähtää ja kerätä voimia uuden valtuusto- ja istuntokauden alkuun. Lisäksi on tärkeää välillä saada olla lähellä niitä oman maakunnan ihmisiä, kun suurin osa ajasta menee istuntojen aikoina Helsingissä.

Itse rauhoitun ensin viettämään joulua perheeni kanssa ja tammikuun alussa suuntaan kahdeksi viikoksi lomalle ulkomaille perheen ja ystävien kanssa. Loman ajankohta varattiin jo vuosi sitten heti tammikuun alkuun, jotta se ei haittaisi kuntavaltuutetun työtäni. Taktikointini ei onnistunut ja harmikseni se menee uuden valtuustokauden aloituksen päälle. Kunnanvaltuusto ja -hallitus käynnistävät toimintansa juuri tuolloin ja joudun näin ollen alussa jäämään muutamasta kokouksesta pois. Onneksi meidän uusi valtuustoryhmä on hioutunut jo hyvin yhteen ja meillä on taitavat ja idearikkaat varajäsenet, jotka noihin kokouksiin pääsevät puolestani osallistumaan.

Ensi vuosi ei liene asiapitoisuudeltaan yhtään tätä vuotta helpompi, päinvastoin. Euroopan Unionin lähettämä posti luetaan ”sarvet päässä” edelleen – siis erityisen tarkasti ja tuntosarvet ylhäällä. Hallitus tuonee myös lisää takalautakirjauksiaan ja vaatinee lisää kiristyksiä. Kunta- sekä Sosiaali- ja terveysuudistus tuo sekin paljon selvitystyötä. Ja mahtuuhan tuohon joukkoon sitten vielä paljon, paljon muuta.

Näillä ajatuksilla kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

 

 

Viimeisen viikon rutistus

Eduskunnassa on tällä viikolla käsitelty lukuisia merkittäviä asioita. Yksi laajimmista kokonaisuuksista on ensi vuoden talousarvio, josta päätetään vielä ennen joululomille lähtöä. Lisäksi on hyväksytty muun muassa hallituksen esitys Euroopan talous- ja vakaussopimuksesta sekä uusi laki asuntojen energiatodistuksesta, jonka myötä energiatodistus vaaditaan myös vanhoilta omakotitaloilta. Esitimme lakiehdotuksen hylkäystä, sillä laki on aivan raakile eikä palvele alkuperäisiä tarkoituksiaan eli energiankulutuksen vähentämistä. Omassa puheenvuorossani kiinnitin huomiota kustannuksiin, joita tästä väistämättä tavalliselle kansalaiselle jälleen aiheutuu.

Jälleen kerran paasasin sydämeni kyllyydestä myös tuosta jo viime viikolla huomiota herättäneestä aiheesta: EU:n talous- ja vakaussopimuksen hyväksymisestä. Sopimus sopii kuin nenä päähän taloutensa huonosti hoitaneille maille, mutta Suomi sen sijaan on hoitanut asiansa hyvin. Me emme sitä ja sen myötä EU:n käpälöintiä talouden pitoomme tarvitse!

Kroatiasta tulee uusi EU-jäsenmaa

Käsittelyssä oli myös Kroatian EU-jäsenyys, jonka eduskunnan enemmistö lopulta hyväksyi vaikka Perussuomalaiset esittivät jäsenyyshakemuksen hylkäämistä. EU on historiansa suurimmassa kriisissä ja taloudellista tilannetta ei pystytä pitämään hallinnassa edes nykyisillä jäsenmailla. Tässä tilanteessa kannattaisikin pistää laajennusprosessi jäihin. Niin hienoa kuin olisikin avosylin ottaa lisää maita mukaan, on pakko tässä taloustilanteessa laittaa suomalaisten hyvinvointi etusijalle.

Kroatiasta tulee yksi unionin nettosaajista. Ja Suomen kannalta se merkitsee tietysti sitä, että nettomaksumme määrä kasvaa. Seuraavalla budjettikaudella Kroatian jäsenyys maksaa Suomelle arviolta jopa 150–250 miljoonaa euroa. Kroatian jäsenyydellä ei myöskään ole merkittävää vaikutusta Suomen viennille, sillä vienti ja tuonti Kroatiaan ovat olleet vain noin 0,1 prosenttia Suomen kokonaisviennistä ja -tuonnista. Ei ole myöskään tehty selvityksiä, moniko kroatialaisyritys olisi kiinnostunut investoimaan Suomeen.

EU-jäsenyysneuvottelut ovat toki myös vauhdittaneet monia asioita Kroatiassa hyvään suuntaan. Kroatian liittymisneuvottelujen yhteydessä on kiinnitetty erityistä huomiota eri vähemmistöjen, erityisesti romaniväestön, aseman parantamiseen kotimaassaan. Kroatian hallitus on tehnyt EU:n edellyttämiä toimenpiteitä, jotta romaniväestön elinolosuhteet, integroituminen valtaväestöön, koulutus- ja työolot lähenisivät valtaväestön asemaa. Tämä on erinomainen asia ja toivon, että tämä työ jatkuu Kroatiassa edelleen.

Ensi vuoden talousarvio

Koko tämän viikon eduskunnassa käsitellään ja äänestetään myös ensi vuoden talousarviosta, joka on monilta osin synkkää luettavaa varsinkin pienituloisille. Hallituksen toimet muun muassa kuntatalouden synkistämiseksi osuvat pahiten juuri niihin, joille kuntien peruspalvelut ovat ainoa tapa palveluita saada.

Hallitus on usein puhunut kauniita sanoja vastuun kantamisesta. Vastuunkanto tarkoittaa kuitenkin tässä todellisuudessa sitä, että kuntapäättäjille sysätään tulevaisuudessa yhä enemmän vastuuta, muttei anneta taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia lain kiemuroita. Kunnissa joudutaan nyt tekemään lukuisia kipeitä päätöksiä talouden tasapainottamiseksi.

Esimerkiksi Hollolassa olemme viimeisten neljän vuoden aikana höylänneet kuluja jo kaikesta mahdollisesta ja etsineet säästöjä. Syksyllä olin talouden tasapainotus -ryhmässä, joka pyrki löytämään jälleen uusia leikkaus- ja säästökohteita. Kipeää tekee. Joudumme säästösyistä tekemään ikäviä päätöksiä ja unohtamaan inhimilliset näkökulmat. Ei siitä tule hyvä mieli kenellekään. Kunnat tulevat jatkossa järjestämään todennäköisesti vain ne lain kirjaimissa määritellyt palvelut. Inhimillisyys ja ennakoivat toimenpiteet on pakko unohtaa.

Budjettipuheenvuorossani toin esille myös omaishoitajat, joiden asemaan yhteiskunnassamme pitäisi ehdottomasti saada parannus. On toki hienoa, että hallitus esittää omaishoitajien tukipalveluihin 10 miljoonan euron lisäystä, mutta lopulta tämä summa on kuitenkin aivan liian pieni siihen nähden, että kuntien valtionosuuksia leikataan kokonaisuudessaan 125 miljoonaa.

Lisäksi korostin lasten ja nuorten asemaa, sillä heidän suhteensa teemme nyt päätöksiä, joiden tulokset nähdään vasta vuosien päästä. Näillä asioilla on paljon tekemistä nimenomaan taloudellisen tilanteen kanssa, sillä Kelan tutkimusosaston julkaisemassa tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että lapsiperheiden väliset taloudelliset erot välittyvät suoraan lasten arkeen. Taloudellinen eriarvoisuus voi pahimmillaan johtaa syrjimiseen ja kiusaamiseen. Lasten kokemusmaailmassa kiusatuksi tuleminen koskee nimenomaan niitä lapsia, joiden perheen taloudelliset resurssit ovat muita heikompia.

Rahat ovat kireällä, ja sitä myöten kiristyy erityisesti lapsiperheissä myös vanhempien jaksaminen. Toivoisin, että hallituskin näkisi, että suomalaiset ovat väsyneitä kantamaan vastuuta Etelä-Euroopan taloudellisesta kriisistä.

Suomen itsenäinen budjettivalta on vaarassa

Eilen eduskunnassa käsiteltiin iltamyöhällä vielä Suomen kannalta hyvin merkittäviä asioita. Asia tuntui jälleen kiinnostavan jälleen lähinnä PS:n edustajia, ainakin puhujalistasta päätellen. Kuten myös siitä että valtiovarainvaliokunnassa vain Perussuomalaiset esittivät käsittelyssä olleen sopimuksen hylkäystä. Suurta mediahuomiota tästä aiheesta taitaakin olla turha odottaa. Tämä lienee hallituksen tarkoituskin, kun kiireellisellä aikataululla tuovat esityksiään eduskunnan käsittelyyn.

Nyt käsittelyssä ollut hallituksen esitys koski talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen hyväksymistä. Selkeämmin ja yksinkertaisemmin sanottuna, sopimuksella pyritään sääntelemään euromaiden kansallisia talouksia ja luovutetaan Suomenkin budjettivaltaa Euroopan unionille.

Tämä on todellinen ja vakava uhka suomalaisten itsenäiselle päätösvallalle. Nyt olisi vielä viimeinen hetki herätä huomaamaan, että Suomen itsenäistä päätösvaltaa viedään nyt Brysselin yön pimeyteen. Vaikuttaa nimittäin siltä, että ainakin huippukokousten suuret päätökset tehdään siellä nimenomaan yön pimeinä tunteina, kuten myös tällä viikolla aiemmin yhteiseurooppalaisesta pankkivalvonnasta tehty sopimus.

On syytä todeta, että Suomen ei ole pakko tätä sopimusta ratifioida. Sopimus tulee voimaan, mikäli kaksitoista euroalueeseen kuuluvaa osapuolta on tammikuun 2013 alkuun mennessä tallettanut ratifioimiskirjansa.

Huomionarvoinen seikka on myös se, että peruutusvaihdetta ei ole. Tätä sopimusta ei voida irtisanoa.

Ennen eilistä käsittelyä eduskunnan täysistunnossa, on tätä esitystä käsitelty muun muassa valtiovarainvaliokunnassa. Valiokunnan kannanotossa todettiin, ettei tämä sopimus ratkaise akuuttia talous- ja velkakriisiä. Lisäksi valiokunta korosti, että finanssipoliittiset tavoitteet eivät ole tällä hetkellä Suomen kannalta ongelmallisia. Miksi siis Suomen pitäisi tämä sopimus ratifioida? Sopimuksen ratifiointi pitää kohdistaa nimenomaan niihin kriisimaihin, joilla niitä ongelmia on. Suomi ei vielä ole kriisimaa. Me emme siis tarvitse EU:ta tai komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta siihen, että maamme harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa.

Talouskuria tulee vahvistaa erityisesti kriisimaiden kohdalla. Se on selvä. Muun muassa Kreikalle annettiin tiukkoja ehtoja sopeutusohjelmansa rahoittamiseksi ja tukipakettien saamiseksi. Käytäntö on kuitenkin jo osoittanut, että kun ehdot eivät täyty, niin muutetaan ehtoja, jotta tukipaketit voidaan silti maksaa.

 

Kohti yhä syvempää integraatiota?

EU:ssa kehitetäänkin uusia sopimuksia toinen toisensa perään. Kun voimassa olevien sopimusten raja-arvot paukkuvat, niin tehdään uusia mieleisemmillä kriteereillä. Perinteiden mukaan siis tämäkään sopimus ei todellakaan tule jäämään viimeiseksi.

EU:n keskiössä ei uskalleta, vai pitäisikö sanoa, ettei kehdata myöntää, että nyt olisi viimein aika nostaa kädet ylös ja todeta, että tämä valittu tie ei toimi. Näin ei kuitenkaan tehdä, koska Euroopan unionin poliittisten kasvojen menettämistä pelätään. Mutta tällä pelolla on jo niin suuri hinta, että suomalaisilla ei siihen yksinkertaisesti ole varaa.

Tämä sopimus talousunionin vahvistamisesta on valtiosopimus, joten se on joko hyväksyttävä tai hylättävä. Asiasta äänestetään eduskunnassa tänään iltapäivällä.

Nyt olisi aika aloittaa laaja-alainen kansalaiskeskustelu euroalueen integraatiosta ja ennen kaikkea siitä, miten syvälle olemme valmiit integraatiossa menemään. Kansalaiskeskustelun lopuksi olisi syytä järjestää neuvoa-antava kansanäänestys, sillä vuoden 94 EU-jäsenyysäänestyksessä ei todellakaan annettu mandaattia laaja-alaisen talouspoliittisen vallan siirtoon EU:lle.

Vastauksia ministereiltä

Yksi kansanedustajan tärkeistä valtiopäivätoimista on kirjallisen kysymyksen esittäminen ministerille. Olen tehnyt tämän ensimmäisen kauteni aikana jo lukuisia kirjallisia kysymyksiä, sillä ne ovat hyvä keino ottaa kantaa johonkin vallitsevaan epäkohtaan ja vaatia hallitukselta lisäselvitystä asiasta. Kyseisen ministerin, jonka aihealueeseen esitetty kysymys kuuluu, tulee tietyssä määräajassa vastata kansanedustajalle. Kaikki tehdyt kysymykset löytyvät vastauksineen eduskunnan verkkosivuilta.

Marraskuussa tein kirjalliset kysymykset Yle-veron ja Ahvenanmaalle maksettavan tasoitusmaksun suhteesta sekä Unkarin aikeista myydä oleskelulupia ulkomaisille sijoittajille. Viime viikolla sain vastaukset valtiovarainministeri Urpilaiselta sekä sisäasiainministeri Räsäseltä näihin kysymyksiin.

Ahvenanmaan tasoitusmaksun suuruus mietittävä uudelleen

Ahvenanmaalle maksetaan valtion varoista tasoitusmaksua vuosittain 0,45 prosenttia valtion tilinpäätöksen mukaisista tuloista. Vuoden 1993 jälkeen tuota tasoitusperustetta ei ole muutettu. Laissa todetaan, että sitä on muutettava jos valtion tilinpäätöksen perusteet muuttuvat tasoitusmäärän suuruuteen olennaisesti vaikuttavalla tavalla.

Ensi vuonna valtion tilinpäätökseen tulee positiivisesti vaikuttamaan Yle-vero, jota kerätään kaikilta kansalaisilta ja joka kuitenkin siirretään suoraan Ylen toiminnan rahoittamiseen. Näin ollen Yle-vero tulee vaikuttamaan suurentavasti myös Ahvenanmaalle maksettavaan tasoitusmaksuun. Mietin vain, että onkohan tämä ihan tarkoituksenmukaista?

Ensi vuonna Ahvenanmaa saa tasoitusmaksua noin 211,9 miljoonaa euroa. Yle-veron osuus siitä on 2,25 miljoonaa euroa.

Ahvenanmaalaiset eivät itse Yle-veroa maksa, mutta saavat siitä kuitenkin kermat päältä. Niinpä kysyin valtiovarainministeriltä, että voisiko tuota maksuperustetta muuttaa - nyt kun mannersuomalaisten maksama Yle-vero tuottaa valtion kassaan lisää tuottoja? Urpilainen vastasi, että keväällä asetettu työryhmä selvittää parhaillaan, ovatko valtion tilinpäätöksen perusteet muuttuneet tasoitusmäärän suuruuteen olennaisesti vaikuttavalla tavalla. Työryhmän on määrä antaa esityksensä vuoden loppuun mennessä. Nähtäväksi siis jää, mutta on hyvä, että tasoitusmaksun perusteita uudelleen mietitään.

Ahvenanmaan maakunta kuuluu jo nyt taloudellisesti vauraimpiin alueisiin Suomessa eikä tunnu reilulta, että ensi vuonna kun kaikki osallistuvat Yle-veron maksamiseen, tuloutetaan tuostakin summasta osa Ahvenanmaalle, jonka kansalaiset on kuitenkin Yle-verosta vapautettu.

EU-kansalaisuus myynnissä?

Toinen kirjallinen kysymykseni koski Unkarin aikeita myydä oleskeluviisumeja ulkomaisille sijoittajille. Jos laki Unkarissa toteutuu, voisi 250 000 euron joukkolainasijoituksella saada vakituisen oleskeluluvan Unkarista. Myöhemmin tuo oleskelulupa olisi helppo muuttaa myös kansalaisuudeksi.

Ihmetystä aiheessa herätti nimenomaan se, että voiko yksittäinen EU-jäsenvaltio noin vain myydä omaa kansalaisuuttaan, sillä samallahan on myynnissä myös EU-kansalaisuus? Sisäasiainministeri Päivi Räsänen vastasi kysymykseeni toteamalla, että tällaisia oleskelulupakäytäntöjä on käytössä myös muissa EU-maissa ja että oleskeluluvan myöntämisen tarkemmat perusteet jäävät kansallisen lainsäädännön varaan. Näin ollen Suomi tai EU ei voi oleskelulupien myymiseen puuttua.

Ministeri myös toteaa vastauksessaan, että niin sanotuissa perinteisissä siirtolaisia vastaanottaneissa maissa, kuten USA:ssa, Kanadassa ja Australiassa, on ollut vuosikymmeniä käytössä maahanmuuttoväyliä ja lupajärjestelmiä, jotka suosivat yritystoimintaa ja maan talouteen sijoittamista ja että näistä keinoista on mitä ilmeisimmin ollut hyötyä kyseisten maiden taloudelle ja kehitykselle.

Myös Unkari pyrkii toimillaan hankkimaan varoja talousvaikeuksiensa voittamiseen. Näinköhän tässä olisi vastaus velkaantuvien euromaiden ahdinkoon…

Valtakunnallinen omaishoitajaviikko

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Sen kunniaksi järjestin eduskunnassa videoneuvottelun kansanedustajien ja neljän eri kaupungin omaishoitajien yhdistyksen kanssa. Neuvotteluun osallistui omaishoitajien edustajia Forssasta, Mikkelistä, Pieksämäeltä ja Porista. Paikalla oli yhdistysten työntekijöitä sekä omaishoitajia, jotka kertoivat kokemuksia omasta arjestaan. Eduskunnan päässä paikalla oli kuusi kansanedustajaa yli puoluerajojen.

Keskustelu oli antoisaa ja yhteinen tahtotila omaishoitajien aseman parantamiseen kyllä ainakin tuosta porukasta löytyi. Erityisen hyvänä pidettiin sitä, että omaishoitajat saavat äänensä kuuluville ja me kansanedustajat kannustimme eri alueiden omaishoitajia olemaan vielä aktiivisemmin yhteydessä myös kuntapäättäjiin, jotta asioita saataisiin paikallisella tasolla vietyä parempaan suuntaan.

Keskustelua herätti erityisesti määrärahojen riittämättömyys monissa kunnissa. Omaishoidon tuen maksaminen on kuntien vastuulla ja usein loppuvuodesta määrärahojen loppuessa, on helppo nipistää omaishoidontuista. Tällöin omaishoitajat, joilla oikeus tukeen olisi, voivat pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan ilman korvausta. Tämä tuntuu täysin käsittämättömältä siihen nähden, miten arvokasta työtä omaishoitajat yhteiskunnassamme tekevät. Lisäksi tällä hetkellä vain osa omaishoitajista ylipäätään saa tukea. Määrärahojen lisäksi myös tiedotusta tuen saantimahdollisuuksista sekä erilaisista vertaistukiryhmistä tulisi kunnissa ehdottomasti parantaa.

Omaishoitajien edustajien puheenvuoroista kävikin selkeästi ilmi, että omaishoitajat työskentelevät liian usein aivan uupumuksen rajoilla. Erityisen huolestuttavaa on se, että omaishoitajat eivät aina jaksa hakea apua itselleen. Tähän ongelmaan apua voisi tuoda säännölliset terveystarkastukset, joissa hoitajan omat sairaudet ja uupumus voitaisiin havaita ja niihin puuttua. Kunnilla pitäisi myös olla riittävät resurssit omaishoitoperheen seurantaan, sillä usein unohtuu, että koti on monelle sairaalasta kotiutuneelle se jatkohoitopaikka ja seurantaa edelleen tarvittaisiin.

Myös siitä olimme kaikkien neuvotteluun osallistuneiden kansanedustajien kanssa yhtä mieltä, että olisi jo aika siirtää omaishoidontuki Kelan piiriin, jolloin kaikki omaishoitajat saataisiin yhdenvertaiseen asemaan. Niin kauan kun tuen maksaminen säilyy kuntien vastuulla, vaihtelee sen määrä sekä tuen saannin kriteerit niin paljon, ettei yhdenvertaisuudesta kuntien välillä ole tietoakaan. Mahdollisuudet muutoksen toteuttamiseen ovat kuitenkin valitettavasti ajankohtaisia vasta seuraavalla vaalikaudella, koska tämän hallituksen ohjelmaan sitä ei ole kirjattu.

Riittävät määrärahat ja vapaapäivät turvattava

Myös omaishoitajien vapaapäivät puhuttivat videoneuvottelussa. Omaishoitajilla on oikeus lakisääteisiin vapaisiin, mutta usein ne jäävät pitämättä, kun riittävän hyvää sijaishoitoa ei ole kunnassa saatavilla. Pelkkä säilöönotto ei riitä, sillä kukapa haluaisi jättää omaisensa vapaapäivän ajaksi hoitoon, jonka tietää olevan laadutonta? Kuntien on panostettava lyhytaikaishoidon järjestämiseen, sillä omaishoitajien vapaapäivistä ja muusta oheistoiminnasta on huolehdittava, jotta heidän toimintakykynsä pysyy yllä. Kävi ilmi, että omaishoitajien vapaiden tuurauksissa eli lomitusmahdollisuuksissa voisi apua löytyä Perhehoitoliiton kautta. Tässä vaihtoehdossa valmennettu perhehoitaja voisi lomittaa kotona tai lyhytaikaisesti voisi ottaa myös omaan kotiinsa hoidettavaksi. Tämä onkin selvittämisen arvoinen asia.

Ensi vuodelle hallitus on varannut 10 miljoonan euron lisäyksen omaishoitajien tukipalvelujen parantamiseksi. Lisäys on sinällään myönteistä, mutta on muistettava, että samaan aikaan hallitus myös leikkaa valtionosuuksia, johon tuokin summa on tarkoitus lisätä.  Lisäksi valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä eli todellisuudessa kunnat voivat käyttää tuon lisämäärärahan itse parhaaksi katsomallansa tavalla eikä valtiolla ole mitään takuita siitä, että se todella kohdistuu omaishoitajien tukipalveluihin. Kuntapäättäjät ovatkin tässä asiassa siis avainasemassa.

Omaishoitajien työ on inhimillisintä hoivatyötä, jota tehdään rakkaudesta läheiseen. Omaishoito mahdollistaa monelle vanhukselle, vakavasti sairaalle tai vammautuneelle kotona asumisen, mikä kaikissa tilanteissa on tietenkin se paras vaihtoehto. Lisäksi omaishoito on yhteiskunnalle kustannustehokasta, mikä pitäisi myös muistaa kun säästösuunnitelmia kunnissa tehdään. Omaishoidontuki ei ole oikea kohde säästää.

Riitaisat neuvottelut EU:ssa

Euroopan unionissa on tällä hetkellä käynnissä useita tärkeitä talousneuvotteluja. Samaan aikaan väännetään EU:n ensi vuoden budjetista, EU:n rahoituskehyksistä vuosille 2014–2020 sekä Kreikan tilanteesta.

Suurin osa neuvonpidosta on päättynyt riitaisesti ja niistä käydään teräksen kovaa vääntöä myös tulevaisuudessa.

Euroryhmän valtiovarainministerit yrittivät tiistai-illasta alkaen päästä sopuun Kreikan seuraavan lainatukierän maksamisesta. Kokous päättyi erimielisyyksiin keskiviikkona aamuyöstä. Euroalueen pääministerit sen sijaan aloittivat torstaina neuvottelut monivuotisista rahoituskehyksistä, jotka päättyivät yön syventyessä niin ikään kesken.

Euromaiden päämiehet arvelevat monivuotisten rahoituskehysneuvotteluiden jatkuvan vielä pitkään, todennäköisesti ensi vuoden puolella jos sopua ei tänään synny. Ainakin Britannia on uhannut kaataa koko esityksen jos eivät saa tahtoaan, eli merkittävän suuria leikkauksia läpi. Myös Suomi ajaa leikkauksia budjettiin ja toivoa sopii, ettei Suomen oma maksuosuus ainakaan enää kasva. Jos kasvaa, niin hallituksen on haettava myös Suomelle jäsenmaksualennusta, jota moni muu nettomaksajamaa EU:ssa jo saa. Suomen pitää myös pitää huolta, ettei meille tärkeistä pohjoisten- ja syrjäseutujen tukirahoituksesta leikata.

Nämä EU:n riitaisat talousneuvottelut kertovat siitä, että taloudellisen solidaarisuuden aika on ohi ja useimmat jäsenmaat puolustavat nyt ensisijaisesti omia etujaan. Myös Suomen pitää nyt hylätä ” aina valmis”-partioasenne ja näytettävä mihin laumaansa puolustava Suomi-leijona pystyy.

Toivon, että ministereillämme on rohkeutta puolustaa Suomen kansan etuja, sillä meillä ei ole varaa hävitä näitä neuvotteluja.

Kreikan tilanne on arveluttava

Keskeytyneessä euroryhmän kokouksessa käsiteltiin Kreikan talouden toisen sopeutusohjelman toteutusta ja jatkoa sekä ohjelman toisen lainaerän maksamista. Tarkoituksena oli käydä läpi Kreikan velkakestävyyttä, maan pankkisektorin tilannetta ja Kreikan toimia tilanteensa vakauttamiseksi

Neuvotteluja jatketaan ensi viikon maanantaina. Urpilainen hakee uudet neuvotteluvaltuudet suuresta valiokunnasta tänään. Viime viikon kokouksessaan Suuri valiokunta hyväksyi äänin 16­-9 valtioneuvoston kannan euroryhmän kokoukseen. Vastaehdotuksissaan perussuomalaiset ja keskusta painottivat, että Kreikka ei ole täyttänyt sille sopeutusohjelmassa asetettuja ehtoja.

Joku tämän viikon Euroryhmänkokoukseen osallistuneista kertoi olevansa optimistinen ja toinen toiveikas siitä, että Kreikka halutaan edelleen pitää osana euroaluetta. Myös valtiovarainministeri Urpilainen on todennut olevansa optimistinen sovun löytämisen suhteen, vaikka jonkun kokouslähteen mukaan Suomi on neuvottelijoista hankalin. Ja hyvä niin.

Myös kokouksen puheenjohtaja, Jean-Claude Juncker totesi riitaisesti päättyneen kokouksen jälkeen, että tekniset kysymykset olivat niin vaikeita, että tarvitaan lisää laskelmia. Kuulostaa melko oudolta, että ensin pidetään kokous ja vasta siellä todetaan, että nyt tarvitaankin laskelmia. Kenellä on oikeat laskelmat? Käsittääkseni myös Suomessa valtiovarainministeriössä on taitava ja työlleen omistautunut virkamiesväestö. Mielenkiintoista nähdä, kuka tekee sellaiset laskelmat, että saa muut hyväksymään ne.

Joka tapauksessa kansalaiset alkavat olla kärsimättömiä, niin Kreikassa kuin Suomessakin. Tukipaketit menevät vain pankkiirien ja sijoittajien taskuihin samalla ja samaan aikaan kansalaisilta kiristyy vyö kummassakin maassa. Olemme huolissamme hyvinvoinnistamme. EU sen sijaan ei vaikuta olevan, sillä selkeästi kyseessä on enemmänkin huoli Euroopan Unionin poliittisen uskottavuuden pelastamisesta.

Yritin eiliselläkineduskunnan suullisella kyselytunnilla saada puheenvuoroa. Olisin kysynyt valtiovarainministeriltä, kuinka paljon tämä EU:n poliittisen uskottavuuden hintalapun vielä arvioidaan Suomen kansalaisille maksavan. Puheenvuoroa en saanut. Taaskaan!

Halvaantunut hallitus

Kunnallisvaalit on nyt käyty, sydämellinen kiitos kaikille äänestäjilleni luottamuksesta. Tällä viikolla eduskunnassa kokoontui Pohjoismaiden neuvosto ja ensi viikolla jatkuu taas eduskunnan syysistuntokausi. Tahti kiristyy jälleen loppuvuotta kohden kun käsittelyyn saadaan ensi vuoden talousarvio, kuntauudistus ja sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Alla hieman pohdintaa hallituksen toimintakyvystä tänä syksynä. Kolumni julkaistiin Itä-Hämeessä 29.10.

Hallitus on puolitoista vuotta uhonnut pelastavansa Euroopan erilaisilla tukipaketeilla ja vienyt Suomea yhä lähemmäksi EU:n liittovaltion päätösvaltaa. Hallituksen päätöksentekokyky on taidettu jo lähettää Brysseliin, sillä hallitus ei ole pystynyt kotimaassa tekemään päätöksiä muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksesta, vanhuspalvelulaista sen paremmin kuin kuntarakennelain uudistuksestakaan. Asioista, jotka vaikuttavat suomalaisten arkipäivään.

 

Eduskunnassa kuntauudistus ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen tulevaisuudessa ovat olleet syksyn kuumimmat puheenaiheet. Aiheista on viimeisten kuukausien sisällä jätetty jo kaksi välikysymystä. Ja miten toimii hallitus? Riitelee, kinastelee, viivyttelee ja siirtelee vastuuta. Hallituspuolueet ovat pelanneet omaa mediapeliään unohtaen, että perustavan laatuisia uudistuksia ei tehdä puolueiden kilpien kiillottamiseksi, vaan palveluiden järjestämisen turvaamiseksi.

 

Hallituksen pääpuolueet, Kokoomus ja SDP nostavat molemmat omia teemojaan esille, haluamatta löytää yhteisymmärrystä. Tämä on kansalaisten tilannetajun aliarvioimista. Vai miltä kuulostaa Yle-uutisten mukaan ministeri Urpilaisen kommentointi sote-uudistuksen aikataulusta, jossa hän toteaa, ettei vaalipäivä voi olla näin merkittävä ja kaikkien suomalaisten elämään vaikuttavan uudistuksen deadline. Katainen puolestaan kommentoi, että nyt tarvittaisiin halua tehdä päätöksiä, mutta samalla hän väistää vaatimukset, joiden mukaan pääministerin olisi otettava sote-uudistuksessa ohjat käsiinsä. Tuntuu siltä, että hallituspuolueissa on unohdettu se kansalainen, jonka vuoksi tätä työtä tehdään.

 

Sekä kunta- että sote-uudistuksen keskiössä tulisi olla yksilö, joka palveluita tarvitsee ja käyttää. Tutkimusten mukaan jopa 42 prosenttia kansalaisista pitää nykyistä palvelujen saatavuutta heikkona. Huolestuttavana tilannetta pitää peräti joka toinen kuntalainen. Terveyserojen kasvu yhteiskuntaluokkien välillä onkin hyvin huolestuttava ilmiö. Ei voi olla niin, että vain rikkaat ja hyväosaiset selviytyvät. Peruspalveluiden saatavuus tulee olla tasavertaista kaikille.

 

Kun hallitukselta kysytään, miksi se leikkaa esimerkiksi kuntien valtionosuuksista tai nostaa arvonlisäveroa, on vastaus aina sama: tässä heikossa taloustilanteessa kaikki yhteiskunnan alat joutuvat leikkurin alle ja kaikkien on kannettava vastuunsa. Samaista vastuuta hallitus kantaa kun se syytää rahoja EU:lle. Ensi kesänä Kroatia liittyy EU:n jäsenmaaksi. Suomalaisille veronmaksajille se maksaa 10 miljoonaa euroa vuodessa. Sillä rahalla olisi pidetty Heinolan Reumasairaala hengissä.

Iltasanomissa tänään

Eurokriisi vaikuttaa kuntapolitiikkaan! 

Syksyn kuntavaaleissa äänestetään Suomen poliittisen tulevaisuuden suunnasta. Kuntavaalien tärkeimmät teemat syntyvät paikallispolitiikasta,  mutta myös laajemmat kokonaisuudet vaikuttavat tulevaisuudessa kuntien elämään ratkaisevasti. Hallituksen tekeillä oleva kuntarakennelaki, sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen sekä kunnilta leikattavat valtionosuudet ovat näistä merkittävimpiä. Samaan aikaan Suomen vastuut eurokriisissä kasvavat. Niinpä kansainvälisen taloustilanteen ja eurokriisin vaikutuksia suomalaisten hyvinvointiin kunnissa ei pidä vähätellä! 

Tulevina vuosina kunnat joutuvat tasapainottamaan talouttaan vaikeiden ratkaisujen kautta. Monille lisävelanotto tulee välttämättömäksi. Tämä on seurausta nykyhallituksen toimista, joilla kuntien tehtäväkenttää edelleen laajennetaan ja rahoituksesta leikataan. Perussuomalaisten mielestä tämä on epäoikeudenmukaista politiikkaa.  

Suomen poliittista kehitystä ohjaavatkin  tällä hetkellä vahvasti eteläiset euromaat. Kriisiytyneissä euromaissa julkinen hallinto on elänyt yli varojensa.Valtion menoja ei ole budjetoitu ja EU:n yhteisille pelisäännöille on viitattu kintaalla!  

Suomessa sen sijaan on aina  eletty Herran kurissa ja nuhteessa. Niin valtion kuin kansalaistenkin taloudet on pidetty tasapainossa  perussuomalaisella luonteenlujuudella sekä päätöksenteon vahvuudella.  Suomalaiset ovat syöneet pettuleipää ja keittäneet korvikkeesta kahvia. Nykyinen vanhusväestö kesti niukkuuden ja veti yhtäköyttä suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Hallitus on murentanut tätä peruskalliota: nyt suomalaisilta vaaditaan vyön kiristämistä muiden maiden velkojen  sekä yhä uusien EU-maksujen  maksamiseksi. Epäreilua! 

Perussuomalaiset ovat linjakkaasti vastustaneet näitä tukipaketteja. Useilla välikysymyksillä olemme vaatineet hallitukselta vastauksia: ”Miten rahaa riittää muille maille,  muttei oman maan kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen?”  Vastauksia ei ole saatu. Hallitus on hokenut  mantraa vastuunkannosta:  ”Suomalaiset työpaikat ja hyvinvointi säilyteään sillä, että lapamme rahaa Etelä-Eurooppaan!”  Kuulostaa kornilta eikä se toimi. Sitä paitsi Suomi vie enemmän Kazakstaniin ja Bangladeshiin kuin Portugaliin, Kreikkaan tai Irlantiin. Alle 15 prosenttia Suomen viennistä menee euroalueelle, jos Saksa ja Hollanti jätetään huomioimatta. Tukipaketeilla ei siis pelasteta suomalaisia työpaikkoja. 

Monet asiantuntijat uskovat meidän tavoin siihen, että Euroopan talouskriisi vaikuttaa kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen kuntavaaleissa. Kriitikkomme sanovat mitä sanovat, mutta meidän mielestämme se on oikein ja oikeutettua. On selvää, että eurokriisiä ei ratkaista Suomen kunnissa. Mutta eurokriisin maksajat asuvat juuri siellä. Sen tähden eurokriisillä on merkittävä vaikutus kuntavaaleihin.

Kolumni julkaistu englanninkielisenä Helsinki Times lehdessä 18.10.2012:

http://www.helsinkitimes.fi/news/index.php/columns/columns/mp-talk

Kuntauudistus ja tuleva syksy

Kuntauudistus on yksi syksyn kunnallisvaalien tärkeimmistä teemoista. Ennen vaaleja on kuitenkin edessä vielä eduskunnan syyskauden avaus ja Perussuomalaisten välikysymys hallituksen kuntauudistuksesta. Jätämme välikysymyksen, koska olemme huolissamme kuntalaisten lähipalveluiden kohtalosta sekä kunnallisen demokratian toteutumisesta.

Kuntauudistuksesta on keskusteltu eduskunnassa jo useaan otteeseen, viimeksi juuri ennen kesän istuntotauon alkua. Asia on kuitenkin niin merkittävä ja meitä kaikkia koskettava, ettei

sitä varmaankaan voi liikaa käsitellä. Varsinkin kun emme edelleenkään ole tyytyväisiä hallituksen tapaan viedä rakenneuudistusta eteenpäin. Vaikka ministeri toisensa jälkeen on sanoutunut irti pakkoliitospuheista, on silti odotettavissa, että kuntia tullaan liittämään yhteen kovin ottein, jotta
hallituksen ihannoima suurkuntahanke lopulta toteutuisi. Tätä emme voi hyväksyä. Kuntauudistuksessa pitäisi lähteä liikkeelle kuntien tehtävistä ja niiden resursseista, ei kunnan koosta.

Haluamme hallitukselta myös vastauksia kysymyksiin kuntien valtionosuuksista ensi vuoden talousarviossa. Valtionosuuksia ei voida leikata jos halutaan, että kunta selviää tehtävistään.

Vai onko valtionosuuksien leikkaus vain yksi tapa usuttaa kuntia liittymään yhteen? Olen useasti kysynyt kuntaministeri Virkkuselta siitä, kirjataanko kuntarakennelakiin kuntien vähimmäisasukaslukumäärä ja määritelläänkö valtionosuuksien saamisen edellytykset sellaisiksi, että kriteerien sisälle ei mahdu elinvoimaisia ja asukasluvultaan hieman pienempiä kuntia. Kunnollista vastausta en ole saanut ja onkin syytä epäillä, että juuri näillä keinoilla hallitus ajaa kuntia yhteen. Minun korvaani tämä kuulostaa vahvasti pakkoliitoksilta.

Kotikuntani Hollola on 22 000 asukkaan kunta, joka täyttää vahvan peruskunnan kriteerit ja jossa kuntaliitosasiaa on käsitelty jo aikaisemminkin. Asiasta järjestettiin tuolloin kansanäänestys, joka antoi päättäjille selkeän viestin: hollolalaiset haluavat pysyä itsenäisinä. Tätä kuntalaiset haluavat edelleen.

Uudistusta tarvitaan, mutta isot kunnat eivät ole itseisarvo. Monet Suomessa jo toteutetut kuntaliitokset eivät kuntalaisen näkökulmasta ole olleet kovin onnistuneita. Palvelut ovat siirtyneet reuna-alueilta ydinalueille ja yhteisöllisyys sekä vaikuttaminen päätöksentekoon ovat karanneet yhä kauemmas asukkaista. Maaseudulla yhteisöllisyys on rakentava voima, jota erityisesti näinä taloudellisesti vaikeina aikoina tarvitaan. On surullista, jos kuntaliitoksilla tuhotaan toimivat kyläyhteisöt, joissa asukkailla on aito tunne siitä, että he voivat vaikuttaa alueensa asioihin.

Kuntaliitos ei myöskään automaattisesti paranna kuntien taloudellista ahdinkoa. Kaksi hukkuvaa kuntaa vetää molemmat veden alle. Eivät velat muutu saataviksi, vaikka ne kuinka liitettäisiin yhteen. Eivät ole Euroopankaan velat mihinkään hävinneet, vaikka sinne on lähetetty jo aivan liian paljon rahaa suomalaisen kansalaisen näkökulmasta.

Hallituksella on kyllä varaa rahoittaa Euroopan kriisimaita, mutta ei omia kuntia ja kansalaisten hyvinvointia. Tämä logiikka on käsittämätön ja siksi välikysymys hallituksen toimista on jälleen aiheellinen.

Saan usein yhteydenottoja siitä, miten suomalaisten nuorten ja vanhusten elämä tulevaisuudessa järjestyy, kun rahaa tuntuu riittävän muihin maihin, vaan ei kotimaahan. Tänäänkin sain huolestuneen puhelun virkeältä 81-vuotiaalta nastolalaiselta rouvalta. Hän on onnellinen pystyessään vielä asumaan 84-vuotiaan miehensä kanssa kotona -mutta kuinka kauan? Heillä käy siivooja, joka toimii samalla sosiaalisena linkkinä ulkomaailmaan. Heillä kun ei ole juuri paljon mahdollisuuksia kodin

ulkopuolella käydä. Kunnan palveluita he eivät käytä, kun ovat liian hyväkuntoisia niitä saamaan. Siivoojan palkan he maksavat itse, koska ei muuta vaihtoehtoa ole. Siksi heille olisi tärkeää, että kotitalousvähennystä ei enää pienennetä. Hän muistutti myös, että mikäli ”laskunmaksajan” asemaa
heikennetään entisestään, voi olla pelko harmaan talouden lisääntymisestä.  Fiksuja ajatuksia, joita puolustan mielelläni.

Tekemistä siis riittää tulevalle syksylle, kun kuuntelee hallituksen mietteitä.

Useimmiten niistä tulee paha mieli.

Suomen ja Espanjan välinen sopimus pankkien tukemisesta

Eduskunta kutsuttiin 19.7.2012 koolle kuulemaan valtioneuvoston tiedonantoa valtiontakauksesta Espanjan pankkisektorin vakauttamiseksi annettavaa lainoitusta varten. Eduskunta kutsuttiin kesätauolta koolle edellisen kerran 50 vuotta sitten, vuonna 1962. Tämä kertoo, että tilanne on vakava; ministeri Urpilainenkin totesi, että Etelä- ja Pohjois-Euroopan mailla on erilaiset näkemykset siitä, mihin suuntaan EU:ta pitäisi viedä.
Euroalueen valtiovarainministerit ilmoittivat 9.6.2012 olevansa valmiit myöntämään 100 miljardia € rahoitustukea Espanjan pankkijärjestelmän tervehdyttämiseksi. Suomen takausosuus nyt tehdyssä Espanja-sopimuksessa on n. 3,6 miljardia €. Erilaisia taloudellisia vastuita Suomella on jo 30-50 miljardin euron verran. Suomen oma budjetti on reilut 52 mrd € - joten kuilun partaalla kiikutaan.

Kansanedustajille lähetettiin sähköpostilla hallituksen tiedoksianto Espanjan kanssa tehdystä sopimuksesta 18.7.2012 iltakuuden jälkeen. Suomen Espanjan kanssa tekemänsä vakuussopimuksen suomenkielinen, epävirallinen, sensuroitu ja salaiseksi julistettu malli tuli iltakahdeksalta. Lisättynä maininnalla, että sopimusasiakirjoja on kaikkiaan kuusi, yhteensä n. 130 sivua. 19.7.2012 klo 12:58 tuli sähköposti: Vakuussopimus, englanninkieliset vakuusjärjestelyn sopimusasiakirjat, joista poistettu salassa pidettävät kohdat. Ja eduskunnan täystistunto alkoi siis tunti ja kaksi minuuttia tuon viestin saamisen jälkeen. 

Espanja-sopimus perustuu lokakuussa 2011 tehtyyn Kreikka-sopimukseen, jota valmisteltiin monta (noin neljä) kuukautta. Selvitystyö tilattiin brittiläiseltä asianajotoimisto Linklatersiltä, jonka lasku Suomelle oli lähes 600.000 euroa. HS:ssa 18.7.2012 alivaltiosihteeri Martti Hetemäki toteaa: ”Ne ovat kovia hintoja, mutta meidän piti maksaa siitä asiantuntemuksesta ja varmuudesta, jota tarvitsimme!”

Suomessa ei siis valtiovarainministeriössäkään ollut tarpeeksi asiantuntemusta tehdä kumpaakaan sopimusta. Miten kansanedustajat olisivat siis yhdessä yössä voineet selvittää syvällisesti saamaansa sensuroitua Espanja-sopimusta.

Perussuomalaisten mielestä sopimus olisi ollut tutkimisen arvoinen ja olisimme halunneet sen tutkimiseen aikaa. Nyt ehdittiin lukea läpi sensuroitu sopimus, josta ei käynyt ilmi muuta kuin lähinnä otsikoita ja yleisiä määritelmiä.

Sosiaalidemokraareille tuntui riittävän se, että joku muu luki sopimuksen heidän puolestaan: Yle-uutisten nettisivuilta 19.7.2012 poimittu: "Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri (sd.) ei näe ongelmaa siinä, että kansanedustajilla on ollut vain vähän aikaa tutustua Espanja-vakuussopimukseen." Ja lisää: "Minulle on tärkeää se, että virkamiehet ja ministerit esittävät lainmukaisella vastuulla sen oleellisen sisällön." 

 Että sillä lailla.

Kansainvälisen valuuttarahaston eli IMF:n vastuunkanto Euroopan talouskriisissä on ollut
Suomessa hallituksen tavoite. Nyt ei Espanjan valtiolta ilmeisesti uskallettu
vaatia kirjallisia sitoumuksia talouden tervehdyttämistoimenpiteistä. Näin IMF
saattoi jättäytyä Espanjan taloudellisen tukemisen ulkopuolelle vedoten siihen, ettei se voi tukea maita, joilla ei ole sitovaa talouden sopeuttamisohjelmaa. IMF kun ei sääntöjensä mukaan voi tukea pankkeja suoraan. Ministeri Urpilaisen 19.7.2012 eduskunnan täysistunnossa pitämässään puheenvuorossa kiinnittyikin huomio kohtaan: "Laina myönnetään siis Espanjan valtiolle, ei suoraan pankeille". Mielestäni tämä kohta ministerin puheessa ei ole selkeä eikä johdonmukainen. Urpilainen kertoo puheessaan, että laina myönnetään Espanjan valtiolle, mutta se kierrätetääkinn sellaisen instanssin kautta, että IMF voi jättäytyä sääntöihinsä vedoten pois. Suomalaisia veronmaksajia vedätetään selvästi.

Koska siis IMF ei osallistu, niin Suomi on ainoa pohjoismaa, joka Espanjan pankkeja tukee. Muut pohjoismaat kun eivät euroon kuulu. Olisiko aika tiivistää pohjoismaista taloudellista yhteistyötä!

18.05.2012 Kauppalehden haastattelussa EU:n talouskomissaari Olli Rehn oli vielä sitä mieltä, että Espanja ei pankkitukea tarvitse ja että Espanjalla on tarpeeksi resursseja pankkiensa kuntoon saattamiseksi. Olettaisin talouskomissaarin olevan asioista perillä, mutta eivät nämä nykytoimet tällaista näkemystä tue. Tulee väistämättä mieleen, mitä vielä on tulossa ja mihin tämä kehitys johtaa, jos talouskomissaarikaan ei ole kartalla.

Reuters–Taloussanomat 7.6.2012 kirjoitti: "Suomen pääministeri Jyrki Katainen (kok.) sanoo, että hän ei usko Espanjan tarvitsevan tukipakettia. – Luotan henkilökohtaisesti siihen, että Espanja ei tarvitse tukipakettia." Mahtoiko sillä olla merkitystä, että hän oli kommentin antaessaan Yhdysvalloissa ja saattoi haluta antaa Yhdysvaltain valtiovarainministeri Timothy Geithnerille ja Yhdysvaltainkeskuspankin pääjohtaja Ben Bernankenille käsityksen, että Suomella oikeasti olisi Euroopassa päätösvaltaa...

Espanja-painostuksen takana lienee Saksa, jolla on miljardisaamiset Espanjan pankeilta ja se hyötyy Espanjan pankkien tukemisesta enemmän kuin muut euromaat. Voihan se olla, että Saksa myöntää euromenolipun Etelä-Euroopan maille, jahka on saanut saatavansa niiden pankeilta... Eduskunta keskusteli valtioneuvoston tiedonannosta koko 19.7.2012 torstaipäivän iltamyöhään.
 
Perjantaina 20.7.2012 eduskunta äänesti siitä, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta. Hallitus nauttii eduskunnan luottamusta äänin Jaa 109 Ei 73 Pois 17. Hallitus jatkaa siis linjalla, jota suurin osa suomalaisista ei enää halua:
 
Yle-Uutisten Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä selvisi, että 66 %
suomalaisista ei halua kasvattaa Suomen taloudellisia vastuita velkakriisissä,
vaikka se vakauttaisi euroalueen.

Hoidetaan ensin kotimaan asiat kuntoon ja parannetaan muu maailma vasta sen jälkeen!

Mietteitä Heinolan vapputorilla 1.5.2012

Vappupäivän mietelmiä Heinolan torilla 1.5.2012

Hyvät ystävät,

Olen iloinen saadessani kutsun tulla Heinolan vapputorille. Minulla on Heinolassa paljon tuttavia ja ystäviä, joten Heinolaan tulee aina mielellään.

Perussuomalaiset ovat viime aikoina olleet lehtien palstoilla ja tv-ohjelmissa melko paljon esillä. Perussuomalaiset-ilmiö kiinnostaa ihmisiä, mediaa ja vanhoja puolueita. Valitettavasti monilla tahoilla on Perussuomalaisia kohtaan negatiivinen ennakkoasenne jo valmiina, vaikkei tuntisi esimerkiksi puolueohjelmaa tai perussuomaalaisia ihmisiä lainkaan. Perussuomalaisten sanotaan olevan muutoksen vastustajia. Sitähän me emme ole. Älykkäät ihmiset kyseenalaistavat ylhäältä tulevat valmiit vastaukset. Perussuomalaiset ovat halunneet avointa keskustelua ja vaativat valmiiksi purtuihin esityksiin perusteluita.

Perussuomalaiset puhuvat asioista kansantajuisesti ja suoraan. Niin ei ole ollut tapana tehdä poliittisessa päätöksentekomaailmassa. Vanhat puolueet ja päättäjät ovat suhmuroineet päätöksiä pienessä porukassa kabinettien takahuoneissa. Keskustelukulttuurin avautuminen on monille tahoille pelottava asia. Niin pelottava, että Perussuomalaiset yritetään nujertaa teettämällä galluppeja kannatusluvuista. Jos tämä puolue olisi rakennettu galluppien varaan, se olisi haihtunut ilmaan saippuakuplan tapaan jo kauan sitten.

Meidän vahvuutemme tulee Perussuomalaisesta aatteesta, joka kumpuaa sydämestä ja aidosta välittämisestä oman kansan hyvinvoinnista. Kansa on löytänyt oman kanavansa saada äänensä kuuluville.

Yksi esimerkki avoimuudesta, jota Perussuomalaiset peräänkuuluttavat on mm. Kreikan vakuussopimus, jonka valtiovarainministeriö julisti salaiseksi. Perussuomalaiset nostivat asian esiin. Viime perjantaina Ministeri Urpilainen kertoi suuren valiokunnan kokouksessa, että suomeksi käännetty sopimus jaetaan eduskunnassa tällä viikolla. Noh, en tiennyt itkeä vai nauraako, kun sen näin. Joko sivut on kirjoitettu näkymättömällä musteella tai sitten tämä sopimusversio on varsinainen vappupila. Toisaalta se oli kyllä nykyhallituksen linjan mukainen, se sisälsi useita tyhjiä sivuja ja vain vähän asiaa. Mutta jälleen tärkeä esimerkki siitä, että Perussuomalaiset uskalsivat kyseenalaistaa ministerin tekemän salauspäätöksen. Ministeri Urpilainen onkin joutunut tunnustamaan toimineensa vastoin hallintolakia pitäessään salassa Suomen ja kreikkalaisten pankkien välisen vakuussopimuksen. Me emme tyydy tähän saamaamme sopimusselvitykseen vaan työ jatkuu edelleen.

Perussuomalaiset kyseenalaistivat myös Puolustusvoimauudistuksen tekemällä siitä välikysymyksen.Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi viime viikolla päätöksensä puolustusvoimauudistukseen liittyvien kanteluiden pohjalta. Hän totesi, että puolustusvoimauudistuksen kuulemismenettelyssä olisi ollut toivomisen varaa. Hän arvostelee puolustusministeriötä ja puolustusvoimia vähäisestä kuulemismenettelystä puolustusvoimauudistuksen yhteydessä. Päätöksessä arvosteltiin myös uudistuksen toteuttamista. Hänen mukaansa varuskuntien lakkautuspäätökset tehtiin ennen palautteen saamista.

Oikeuskanslerin lausunto on erittäin mielenkiintoinen ja osoittaa sen, että perussuomalaiset ovat olleet koko ajan oikeassa vaatiessaan puolustusvoimauudistuksen uudelleenkäsittelyä.

Hallitus on joutunut siis jo useamman kerran nurkkaan ajetuksi ja se on joutunut perustelemaan päätöksiään. Pahoittelut siitä, että olemme aiheuttaneet valtiovarainministerille migreenikohtauksen viimeksi viime viikolla, kun Eduskunta käsitteli Perussuomalaisten tekemää välikysymystä.

Perussuomalaiset ovat osoittaneet osaavansa vahvan oppositiopolitiikan.

Hyvät ystävät,

Näin keväällä saamme nauttia lintujen laulusta. Käen kukunta on tuttu ääni kaikille suomalaisille. Käki on lintumaailman opportunisti. Käki on pesäloinen, eli se ei haudo eikä huolehdi omista poikasistaan, vaan munii toisten lintulajien pesiin. Elinympäristöä tärkeämpää on isäntälinnun pesän löytäminen. Koska käenpoikasella on kuoriutuessaan selässä arka paikka, joka ei kestä painoa, se työntää kilpailevat isäntälajin munat pois pesästä. Käenpoikanen saa näin kasvattiemonsa kaiken ravinnon ja huolenpidon. se kasvaa hyvin nopeasti itse sen kasvattajalajia suuremmaksi.

Väistämättä tästä tarinasta tulee mieleen Euroopan Unioni. Se kasvaa kasvamistaan, lainkaan välittämättä siitä, miten sitä ruokkiville jäsenmaille lopulta käy.

Vuonna 2003 EU-budjetin toteutunut loppusumma oli 89 miljardia euroa. Vuonna 2010 budjetin loppusumma oli 120,5 miljardia euroa. EU-komissio ehdottaa 6,8 prosentin korotusta Euroopan unionin budjettiin vuodelle 2013. Se nostaisi unionin vuosimenot 138 miljardiin euroon. Komission mukaan budjettia pitää kasvattaa, jotta EU kykenee hoitamaan aiemmin sovitut velvoitteensa. Niinpä, eikö hallitus samaan aikaan vaadi meiltä kaikilta suomalaisilta vyön kiristämistä ja menojen sopeuttamista tuloihin.

Euroopan unioni ei ole harmonian tyyssija, vaikka se sellaisena halutaan esittää. Oman näkemykseni mukaan Euroopan unionissa on eri instansseja, jotka käyvät kiivasta valtataistelua. On Euroopan parlamenttia, komissiota, Euroopan valuuttarahastoa, Euroopan keskuspankkia, Euroopan neuvostoa jne. Jopa parlamenttien välisten yhteisten kokousten, kuten parlamenttien Eu-valiokuntien Cosacin sekä ulkoasiainvaliokuntien kokouksen Cofacin ja puolustusvaliokuntien kokouksen Codacin, tarpeellisuudesta ja tärkeyksistä on kädenvääntöä, kuten myös siitä, mistä instansseista ja kuinka monta edustajaa saa näihin kokouksiin osallistua. Taistelua käydään pääasiassa henkisen johtajan roolista, kuka virallisen linjan määrittelee. Jokainen uusi instanssi ja järjestelmä kasvattaa Euroopan Unionin budjetin loppusummaa.

Euroopan unionin tähtiajatus oli kaupan ja ihmisten vapaa liikkuvuus. Ihanteellinen ajatuskupla. Kuten ihanteille usein käy, ne eivät toimi käytännössä.

Jos 500 miljoonaa eurooppalaista haluaa rakentaa yhteisen, onnellisen utopian, joka toimisi tasapuolisesti, niin jokainen ymmärtää, että silloin täytyy yhteisesti laadittuja pelisääntöjä noudattaa.

Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Osa jäsenmaista hoiti talouttaan tietoisesti huonosti ja väärensi talouslukujaan ja kertoi muunneltua totuutta niin omille kansalaisilleen kuin koko muulle Euroopalle.

Euroopan unionin johdossa tiedettiin asiasta, mutta elettiin edelleen haavekuvien utopiassa. Kriisimaille olisi voitu ja olisi pitänyt langettaa jo kauan sitten sanktiot, joihin Euroopan unionin perussopimus olisi antanut mahdollisuuden, jos päätöksentekijät olisivat olleet tehtäviensä tasolla myös rohkeudessa ja ryhtyneet toimenpiteisiin. Eivät olleet rohkeita, vaan ummistivat silmänsä ja nyt vaaditaan yhteistä vastuunkantoa myös meiltä, jotka emme ole millään tavalla osallisia tähän kurjuuteen.. Kuitenkin jokainen meistä on jo osallistunut näihin keräyksiin yli 14 000 eurolla ja lisää laskuja on tulossa maksettavaksi. Tälle rahalle olisi ollut käyttöä kotimaassakin.

Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti tuoneet esille asioita, joista muut ovat halunneet vaieta. Eu-kriittisyys on meille erityisen tärkeä. EU:n suhteen on oltava hereillä, nukahtaa ei saa. Euroopan Unionin Komissio lähettää jatkuvasti uusia direktiiviehdotuksia, välittämättä ensin tutkia, ovatko ne kansallisesti edes toteutettavissa saati sitä, mitä niiden toteuttaminen tulee jäsenmaissa maksamaan. Eduskunnassa on käsitelty kevään aikana mm. rikkidirektiiviä, energiadirektiiviä kuin myös Euroopan laajuisen liikenneverkon Ten-T:n vaikutuksia.

Sydäntä särkee, kun kuuntelee asiantuntijoiden lausuntoja kustannuksista, joita ne tuovat meidän kaikkien suomalaisten maksettaviksi. Suorat ja epäsuorat kulut ovat miljoonia ja niiden jälkeenkin vielä miljoonia euroja.

Tällä viikolla eduskunta käsittelee Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevaa sopimusta. Suomen itsenäisyyden ja talouden kannalta erittäin merkittävää sopimusta, johon en halua nimeäni allekirjoittaa. Sopimuksen allekirjoittamalla Suomi antaa avoimen valtakirjan uusille rahalähetyksille..

EVM on euroalueeseen kuuluvien valtioiden välinen kansainvälinen rahoituslaitos, joka tulee sijaitsemaan Luxemburgissa.

Sen tehtävänä on hankkia rahoitusta ja antaa taloudellista tukea niille jäsenmaille, joilla on tai joita uhkaa vakava rahoitusongelma. Huolestuttavaa on se, että EVM voi antaa lainaa myös valtiolle, jolla ei ole vahvistettua talouden sopeuttamisohjelmaa - suomalaisesta näkökulmasta aivan käsittämätön sopimuskohta.

Euroopan rahoitusvakausvälineelle ERVV:lle ja EVM:lle euromaat ovat antaneet lähes 800 miljardin takuut. Pelkästään Portugalin, Irlannin, Italian, Kreikan ja Espanjan julkinen velka on noin 3 300 miljardia euroa. Joten on ihan lapsellista uskoa tuon palomuurin tuovan vakautta. Roomassa suuren valiokunnan delegaation mukana tapasin tässä muutama viikko sitten professori Paolo Guerrierin La Sapienzan yliopistosta, ja hän oli sitä mieltä, että näiden vakausmekanismien suuruudet pitäisi kasvattaa 2 000:een tai jopa 3 000 miljardiin euroon, jotta ne vakuuttaisivat sijoittajat ja markkinat. Nämä summat, joista puhutaan, ovat jo tähtitieteellisiä. Suomen valtion budjetti on vain reilut 52 miljardia euroa. On siis käsittämätöntä jankuttaa suomalaisen veronmaksajan vastuunkannosta. Ei meidän viikkorahoilla Eurooppaa pelasteta.

Euroopan vakausmekanismi EVM voi päättää Suomea velvoittavista miljarditoimista yli eduskunnan päätäntävallan, ja jopa sen tahtoa vastaan, jos koko euroalueen vakaus on vaarassa. Yksimielisyysvaatimuksen sivuuttavassa hätätilamenettelyssä EVM toimii niin kuin vähintään 85 % :n omistusosuutta edustavat jäsenmaat äänestävät. Tuo äänimäärä kertyy esim. Ranskan, Saksan, Italian, Espanjan, Belgian ja tähänastisten kriisimaiden äänin. Tällaisissa äänestyksissä ei Suomen kaltaisilla mailla ole jalansijaa. Menemme virran mukana.

Kriisirahastot kykenevät parhaimmillaankin vain ostamaan lisää aikaa. Nykyinen EU-politiikka ei tuo ratkaisuja, ainoastaan syventää ongelmia.

Emme voi vaieta. Tilanne on kehittymässä vaarallisen hallitsemattomaksi. Tämän viikon torstaina eduskunnassa käytävä keskustelu tulee olemaan tiivistunnelmainen.

Hyvät ystävät,

Pieni vilkaisu Kreikan suuntaan. Käen kukunta kuuluu sielläkin;  Kreikkaan on lähetetty jo kaksi tukipakettia. Kreikalta on vaadittu toimia oman taloutensa kuntoon saattamisesta. Toimien täytäntöönpano ei ole helppoja Kreikan kansalle eikä sen päättäjille. Kreikkalaisten valtion laiva on ajettu niin tukevasti karille, ettei se pääse eteen- eikä taaksepäin. Niinpä Kreikkaa yritetään tukea monin keinoin.

Euroopan unioni lähettää komission toiveen mukaan tukipakettien lisäksi myös viitisenkymmentä virkamiestä Kreikan hallintoa parantamaan. Myös Suomesta lähetettäneen kymmenkunta asiantuntijaa. Kysyin muutama viikko sitten Berliinissä liittokanslerinviraston Eurooppa-osaston apulaisosastopäällikkö Franz Neuederiltä, miten komissio tätä asiantuntijoiden invaasiolaumaa aikoo koordinoida eli mikä maa lähettää minkäkin alan asiantuntijan. Hän vastasi, ettei sitä koordinoida mitenkään. Se on kuulemma lähes mahdoton tehtävä, koska kreikkalaisilla ei itselläänkään ole tietoa, montako virkamiestä ja minkä alan virkamiehiä heillä on. Virkamiesten palkkoja ei myöskään budjetoida, niitä varten pyydetään tarvittaessa lisää rahaa.

Tämän asiantuntija-avun vastaanotto on henkisesti raskasta. Kysyin Neuederiltä haluavatko kreikkalaiset ylipäänsä vastaanottaa tämän asiantuntija-avun. Hän vastasi kahdella kirjaimella…

Milloinkahan on kolmannen tukipaketin vuoro ja Missä on EU:n talouskuripaketin lupaama valo?

Kenen taskuja lämmittävät nämä Kreikkaan jo lähetetyt rahat?  

Hyvät kuulijat,

Kotimaassa  hallitus yrittää ratkaista peruspalveluiden tuotanto- ja saatavuusongelmat suurilla kuntaliitoksilla. Suurkuntien ihannointi perustuu ajattelutapaan, jonka mukaan suuri olisi tehokasta ja väestön huoltosuhde ikään kuin saataisiin näyttämään parempia lukuja. Jokainen tietää, ettei väestön ikääntyminen pysähdy suurkunnissakaan. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että suurimmat kunnat eivät ole tehokkaimpia, eivätkä myöskään kustannuksiltaan halvimpia.

Kuntauudistusesitys on vastatuulessa niin opposition kuin hallituksen omienkin edustajien riveissä, kun siirrytään kuntapäättäjien puolelle.

Kuntauudistus- esitys sisältää myös monta ristiriitaista esitystä. Kuntauudistuksen tarvetta perustellaan sillä, että kuntien menoja voitaisiin vähentää, palveluita karsimatta.

Otetaanpa tästä esimerkki työryhmän ristiriitaisesta esityksestä Kotka-Hamina –seudulta.

Pyhtää on reilun 5000 asukkaan kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli on suomi, ruotsinkielisiä on n. 9 % eli vajaa 500 asukasta. Jos Pyhtää liitettäisiin Uuteen Kotkan –kaupunkiin, pitäisi uudesta kunnasta tehdä kaksikielinen, jotta Pyhtään ruotsinkielisten asukkaiden kielelliset oikeudet sekä lain tasolla että käytännössä toteutuisivat. Noin 87000 asukkaan uudessa Kotkassa olisi vain 1114 ruotsinkielistä (1,3 %), mutta työryhmä esittää, että uusi kunta muutetaan kaksikieliseksi poikkeuslailla. On tässä mitään järkeä?

Täällä Heinolassa ymmärretään myös kuntien itsenäisyyden tuoma turva ja tärkeys.

Heinola lähetti yhdeksän muun kunnan kanssa 30.9.2011 Euroopan neuvoston kuntakongressiin kirjelmän, jossa kongressia pyydettiin selvittämään, ovatko Suomen hallituksen kuntajakouudistukseen liittyvät toimet Suomen vuonna 1991 ratifioiman Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan (CETS 122) vastaisia. 

Asiaa käsiteltiin syksyllä 2011 Kuntakongressin puheenjohtajistossa. Sieltä kirjelmä toimitettiin kuntakongressin hallituksen käsiteltäväksi tämän vuoden helmikuussa. Lisäksi asia oli esillä kuntakongressin monitorointikomitean kokouksessa maaliskuussa 2012.

Kuntakongressin muodostaa Euroopan Neuvoston:n jäsenvaltioiden kuntien, alue- ja paikallishallintojen edustajat. Suomen valtuuskunnassa on 5 jäsentä ja 5 varajäsentä. valtuuskunnan puheenjohtaja  on Helsingin kaupunginvaltuuston Risto Rautava. Kuntakongressi laatii maaraportteja. 18.10.2011 valmistui viimeisin Suomea koskeva raportti. Euroopan Neuvoston ministerikomitealle osoitetussa suosituksessa Suomen viranomaisia kehotettiin toimenpiteisiin kuntien talouden parantamiseksi, rakennemuutosten vaikutusten selvittämiseksi sekä peruspalvelujen tasapuolisen tarjonnan varmistamiseksi koko maassa.

Kuntakongressista tulleen tiedon mukaan tilanne Suomessa on muuttunut maaraportin hyväksymisen jälkeen siinä määrin, että Suomeen lähetetään raportoija keräämään tietoa kuntauudistuksesta.

Toivoa sopii, että tämä raportoija todellakin paneutuu tehtäväänsä ja raportoi syrjäseutujen tilanteesta jo tehtyjen kuntaliitosten jälkeen. Jos raportti tehdään objektiivisesti ja kuntalaisen näkökulmasta, siinä ei tule olemaan onnellista loppua.

Hyvät ystävät,

 
Meillä on Eduskunnassa loistava ja keskusteleva ryhmä. Meidän ryhmässä on Eduskunnan vanhin vuonna 1940 syntynyt Kauko Tuupainen ja nuorin vuonna 1986 syntynyt Olli Immonen. Tähän väliin mahtuu monta erilaista koulutustaustaa sekä elämänkoulua ja työkokemusta. Näistä aineksista olemme rakentaneet keskustelevan tiimin, joka on kuluneen vuoden aikana hitsaantunut hyvin yhteen. Olemme pitäneet yli kaksi tuhatta salipuheenvuoroa, enempäänkin olisi ollut halua, mutta valitettavasti puhemies ei ole aina ollut suosiollinen. Tämä on välillä melko karvasta kalkkia.

Välikysymys on opposition terävin keihään kärki. Sitä pitää käyttää harkiten. Perussuomalaiset ovat tehneet kolme välikysymystä meille tärkeistä aiheista: Euroalueen talouskriisiä koskevat ratkaisusta marraskuussa viime vuonna,

Puolustusvoimien uudistamissuunnitelmista kuluvan vuoden helmikuussa sekä Suomen kokonaisvastuut euroalueen talouskriisissä huhtikuussa.

Perussuomalaisten mielipiteet ovat haluttua tavaraa. Meiltä kysytään mielipiteitä ja niitä myös arvostetaan. Vaikka eihän kysyjät sitä tietenkään aina haluakaan myöntää. Ministerit suorastaan jonottavat päästäkseen kertomaan valmisteilla olevista lakiesityksistä mm. kuntauudistusesityksestä Perussuomalaisten eduskuntaryhmälle. Ministerit Urpilainen ja Kiuru ovat jo käyneet kertomassa omasta hallinnon alastaan.

Meiltä kysytään usein vaihtoehtoja ja yksi konkreettinen esimerkki oli loistava Suomalaiselle parempi- Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti 2012.

Olemme iloisia, että Perussuomalaisten esittämästä Wahlroos-vero –ehdotuksesta syntyi solidaarisuusvero, jossa yli 100 000 euron ansiotuloille tulee ylin tuloluokka valtion tuloveroasteikkoon. Erityisen pettyneitä sen sijaan olemme yleisen arvonlisäveronkorotukseen, joka heikentää kansalaisten hyvinvointia. Lapsilisien indeksijäädytykset kohdistuvat nekin erityisesti pienituloisten lapsiperheiden arkeen. Niistä arvioidaan saatavan n. 40 miljoonaa euroa. Perussuomalaisille olisi käynyt ottaa tuo summa vaikkapa puoluetuista. Se ei käynyt muille puolueille. Missä on se kuuluisa hallituksen hokema mantra vastuunkannosta?

Hyvät ystävät,

Yhteistyössä on voimaa, yksin tätä työtä ei voi eikä jaksa tehdä. Yhteen hiileen puhaltaminen niin eduskunnassa kuin kuntakentillä on Perussuomalainen voima, jota muut kadehtivat!

Tulevat kuntavaalit ovat jälleen näytön paikka. Jos olet kiinnostunut omasta ja läheisten hyvinvoinnista suomalaisessa yhteiskunnassa, tule mukaan ja vaikuta Perussuomalaisten reilun pelin joukkueessa. Tervetuloa mukaan tekemään uutta Jytkyn historiaa!

Saan paljon viestejä ja yhteydenottoja myös Heinolan seudulta. Haluankin kiittää teitä kaikkia. Yhdessä pidämme huolta suomalaisten hyvinvoinnista myös tulevaisuudessa!

Toivotan kaikille lämmintä, aurinkoista ja halausrikasta kesää!

vastuunkantoa vaaditaan ministeri Heidi Hautala

Päätöksenteon avoimuus ja läpinäkyvyys ovat trendisanoja hallituksen kielenkäytössä. Valitettavasti viime aikoina tuo mantra ei ole toteutunut ainakaan valtion omassa hallinnossa. Finnairin henkilökunta suostui säästötalkoiden nimissä alentamaan omia palkkojaan viidellä prosentilla ja luopumaan etuisuuksista, kuten lomarahakorvauksesta sekä jatkamaan päivää ilman palkkaa.  

Samaan aikaan toisaalla Finnairin hallitus päätti syksyllä 2009 maksaa 18 johtajalle ja asiantuntijalle ylimääräisen vuosibonuksen siitä, että he suostuivat jäämään töihin yhtiöön helmikuuhun 2011 saakka. Kymmenen sai koko vuoden palkan ja kahdeksan sai puolen vuoden palkan. 2,7 miljoonan euron bonukset maksettiin taannehtivasti viime vuonna.  Christoffer Taxellin HS:n 14.3.2012 haastattelua mukaillen olisi kuulemma ollut vastuutonta hallintoa, jos Finnairin hallitus ei olisi näin tehnyt. Suora lainaus: ”Kuka tahansa olisi voinut heidät palkata maksamalla tätä kohtalaisen pientä ylimääräistä palkkiota vastaavaan korvauksen.” Rapsakkaat 154 000 euroa henkilö - kohtalaisen pientä!!?? 

Kohtalaisen pieneksi luonnehtisin omaishoitajan saamaa korvausta tai kotihoidon tukea, jonka lasta kotona hoitava vanhempi saa. Jos nämä esimerkkityöt siirretään kotoa yhteiskunnan tehtäviksi, nousevat kulut kohtalaisen korkeiksi. 

Samaan aikaan toisaalla hallitus ährää suljettujen ovien takana uutta sopeutusohjelmaa kansalaisten vyön kiristämiseksi. Julkisuuteen tihkuneita uusia sopeutustoimia saattaa olla esim. sosiaalietuuksien indeksikorotusten jäädyttäminen ja kotihoidon tuen maksaminen enää vain alle 2-vuotiaiden lasten vanhemmille. Sosiaalietuuksista suurin osa on sidottu indeksiin. Se tarkoittaa, että niitä korotetaan yleisen hintatason nousun mukaan. Hallitusohjelman yksi painopistealue on kuulemma köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Hallitusohjelma ei ole todellakaan linjassa tekojen kanssa!

Finnairin hallituksen maksamien bonusten takaisin perintää on jo vaadittu, koska bonusohjelman voidaan katsoa rikkoneen talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksiä. Valiokunnan valtionyhtiöille antaman ohjeen mukaisesti palkkiot voidaan peruuttaa tai periä takaisin, jos on toimittu lain tai yrityksen eettisen ohjeiston vastaisesti. Sitouttamisrahojen takaisinperintään ei Finnairin hallituksen omistajaohjausyksikön johtajan Pekka Timosen mukaan ole tarvetta, koska ”sitouttamisrahoihin ei liity tuloksen manipulointia tai muuta epäeettistä toimintaa”. Aivan päätön kommentti! Nyt on valtion omistajaohjauksesta vastaavalla ministerillä Heidi Hautalalla näytönpaikka!

Otetaan takaisinperinnästä esimerkiksi vaikkapa opiskelija: Kela saa verohallinnolta tiedot opintotuen saajien veronalaisista tuloista. Plus- ja miinuslaskujen jälkeen Kela lähettää takaisinperinnän päätösehdotuksen. Nyt olisi aiheellista toimia eettisesti oikein ja vaatia epäeettisesti maksettuja bonuksia takaisin. Bonuksia saaneista johtajista viisi on jo jättänyt uppoavan yhtiön. Että semmosta sitoutumista. Tein kirjallisen kysymyksen Heidi Hautalalle takaisin perinnästä. Ans kattoo, mitä hän selittää.

Hallitus jakaa Kreikkaan rahaa ja pääministeri vaatii suureen ääneen vastuun kantamista. Turha on Kataisen kuuluttaa vastuunkantoa; jokainen suomalainen on kantanut Kreikka-paketeista vastuuta jo n. 1400 euron verran per nuppi. Sille rahalle olisi varmasti ollut käyttöä ihan kotioloissakin! Hallitus huseeraa suu vaahdossa Eurooppaan päin ja haluaa vakuuttaa EU:lle solidaarisuuttaan. Missä on solidaarisuus omaa kansaa kohtaan?